Jaron Lanier ja kyberneettinen totalitarismi
Virtuaalitodellisuusgurun manifesti, Et ole koje (Terra Cognita), poikkeaa piristävällä tavalla alkukesän tietokirjatarjonnan valtavirrasta.
Microsoftin ja UCB:n vapaana tutkijana työskentelevän IT-alan uranuurtajan teksteistä avautuu mielenkiintoisia näköaloja verkkokulttuurin valtailmiöihin. Jaron Lanier on erityisen tunnettu Web 2.0 -kritiikistään eikä epäröi kirjassaankaan sanoa suoraan, mitä verkon nykymenosta ajattelee.
Hajautettu sisällöntuotanto, piraattiliike, anonyymi verkkokeskustelukulttuuri ja Facebookin kaltaiset massayhteisöpalvelut ovat hänen erityisiä inhokkejaan. Näiden kauhistusten kokonaisuutta ja puolestapuhujien laajaa joukkoa Lanier kutsuu kyberneettiseksi totalitarismiksi - järjestelmäksi, joka luottaa anonyymin joukon voimaan ja halventaa luovuuden sekä yksilön arvostusta.
Hänen näkemyksensä mukaan kyberneettisen totalitarismin kehittyminen on ollut väistämätöntä; seurausta verkon alkuperäisestä, avoimeksi rakentuneesta arkkitehtuurista ja ominaisuuksista. Nämä ominaisuudet ovat nyt kuitenkin syöksemässä luovuuden, journalismin ja ennen kaikkea asiantuntijuuden syvään kriisiin.
Samoista ilmiöistä olen itsekin kirjoitellut aikaisemmin.
Muun muassa taannoinen kiihkeitä tuntoja ja lukuisia kommentteja nostattanut kirjoitukseni idioottien tyranniasta asettuu Lanierin lähestymiskulmasta laajempaan perspektiiviin. Verkon sisäiset rakenteet rohkaisevat nimetöntä asiantuntijuutta ja nostavat perehtyneisyyden sijasta pitkän hännän kotikutoisten eksperttien massat valokeilaan.
Kirja koostuu Lanierin vuosien varrella kirjoittamien verkkokolumnien ja lyhyehköjen tekstien sillisalaatista, joka on nyt uhkaavan kulttuurikriisin kynnyksellä kasattu yksiin kansiin.
Ehkäpä tästä johtuen kirjan tekstit ovat kovin epätasaisia ja niiden piirtämää punaista lankaa on hirvittävän työläs seurata. Myöskään käännöstyö ei tällä kertaa - ehkä juuri samaisesta syystä - yllä suomentaja Kimmo Pietiläisen tuotannon normaalisti soljuvaan tyyliin, mikä saattaa edelleen nostaa tutustumiskynnystä.
Sisällön hajanaisuus ja kirjoittajan valtavirtaa vastaan käyvät aivoitukset ovatkin saaneet jonkin verran kritiikkiä osakseen. Enimmäkseen luonnollisesti niiltä koirilta, joihin kalikka on kalahtanut.
Osittain kritiikki on aiheellista, mutta aiheesta kiinnostuneelle ja poukkoilua sietävälle tekstit joka tapauksessa tarjoavat pohdintoihin luovan polveilevaa polttoainetta, jonka pohjalta verkkomaailman ilmiöt aukeavat taas hieman uudelta kantilta.
Kommentit