Terveystarpeiden lietsontaa: mistä medikalisaatiossa on kyse?
Markku Myllykangas
dosentti, kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, Kuopion yliopisto
Julkaistu aiemmin Tiedepolitiikka-lehdessä 3/2001, ss.7-22.
Medikalisaatio eli yhteiskunnan lääketieteellistyminen tarkoittaa elämäntapahtumien ja poikkeavuuksien lää-
ketieteellistämistä, prosessia, jossa lääketiede valtaa ei-lääketieteellisiä alueita kuten lisääntyminen, kasvu,
vanheneminen, kauneus, toimintakyky, poikkeavuus (esim. homoseksuaalisuus ja itsemurha) ja inhimillinen
vuorovaikutus. Käyttäytyminen alistuu lääketieteen valvontaan ja erilaisuus määrittyy lääketieteellisesti. Esi-
merkkinä vaikkapa naisen elämänvaiheiden siirtyminen lääketieteen haltuun. Samoin lihomisesta, tietynlaises-
ta nautintoaineiden käytöstä tai seksuaalisesta käytöksestä sekä unensaantivaikeuksista on tehty sairauksia.
Medikalisaatio johtaa, paitsi terveyskysymysten ja -ongelmien korostumiseen, myös lääketieteen ja lääkärien
vallan kasvuun sekä sosiaalisten ilmiöiden kontrollointiin terveystietämyksen avulla (Tuomainen ym. 1999).
Elämme koko elämämme lääketieteen valvovan silmän alla.
Ihmiset tarvitsevat lääkärin lausunnon mitä moninaisimpiin asioihin, erilaisten etuuksien saamiseen, kel-
vatakseen johonkin tai välttyäkseen joltakin. Schugin (2001) mukaan tuloksena on joukko papereita, jotka
pohjimmiltaan voisi laatia muotoon ”pyynnöstä todistan potilaan kertovan seuraavaa”. Järkeä käyttäen nämä
lausunnot voisi tuottaa huomattavasti luotettavammin esimerkiksi opettaja, korttelipoliisi tai niitä pyytävä
viranomainen itse.
Arkkiatri Risto Pelkonen on todennut, että ”medikalisoituneessa maailmassa ihminen ei ole ainutlaatuinen
persoona, jolla on sosiaalinen todellisuutensa, tarinansa ja tunteensa, vaan hän on pilkkoutunut geeneiksi ja
molekyyleiksi ja joukoksi vaaratekijöitä. Jokainen kuuluu koko elämänsä ajan vauvasta vaariin johonkin riski-
ryhmään. Lapsuusvuodet lyhentävät jäljellä olevaa elinikää, nuoruus on vanhuutta ennakoiva oire ja vanhuus
osa tautioppia”.
Lääketiede ja terveydenhuolto toimivat melko mallikkaasti silloin, kun ne hoitavat sairaita, mutta kun aletaan
hoitamaan terveitä, tulee ongelmia. Esimerkiksi lääkkeitä käytetään yhä enemmän muuhun kuin varsinaisten
sairauksien hoitoon (Klaukka 1999). Niistä etsitään apua esimerkiksi hillitsemään surureaktioita, hidastamaan
kaljuuntumista, alentamaan painoa tai vahvistamaan erektiota. Tämä osoittaa medikalisaation voittokulkua
konkreettisesti.
Liiallisen lääketieteellistämisen on varoiteltu johtavan muun muassa kriminalisoinnista lipeämiseen, rangais-
tuksen sijaan tarjotaan hoitoa. Jos taas sairauden leimasta luovutaan, ilmiö voidaan kriminalisoida helposti
uudestaan. Liiallinen lääketieteellistäminen murentaa laki-instituutiota. Jos lääketiede korvaa oikeuden, seu-
rauksena on pahimmillaan terapeuttinen tyrannia, sanitokratia.
Olemattomat sairaudet hoitoon
Vanhuuskin mielletään nykyisin sairaudeksi, todelliseksi kansantaudiksi. Terveinkin vanhus voidaan vaivat-
tomasti osoittaa sairaaksi, kunhan tehdään riittävästi diagnostisia testejä. Valtaosa ihmisistä kuolee sairaalan
steriilissä yksinäisyydessä, monet teho-osastolla. Useiden potilaiden kohdalla elämän ja samalla kärsimys-
ten lääketieteellinen pitkittäminen johtaa jopa vuosikausia kestäviin ”hautajaisiin”. Vääjäämätöntä kuolemaa
1
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
vastaan taistellaan viimeisen päälle, koneet kuumina. Se on usein sankarillista, mutta väsyneen vanhuksen
kannalta usein raskas viivytystaistelu (Myllykangas ym. 1999).
Ei ihme, että vanhuus on uhka, kartettava elämänriesa. Lääketiede näkee vanhuuden kurjana, tautien syömänä
elämänvaiheena, jossa kuolema kolkuttaa jatkuvasti olkapäälle. Vanhuuden vaivaisuus pitäisi saada kitketyksi
pois. ”Yksinäisyyttä emme voi poistaa, alakuloa kyllä”, mainostaa eräs farmaseuttinen tuotemerkki, haitta-
vaikutusherkän vanhuksen masennuslääke. Best-selleriksi nousseen ”Stopping the Clock” -kirjan (Klatz ja
Goldman 1997) mainoslauseet kysyvät: Haluatko elää 120-vuotiaaksi? Tiesitkö, että vanhuus on hoidettava
sairaus?
Suomessa siirtyminen ajasta ikuisuuteen tapahtuu naisilla keskimäärin hieman yli kahdeksankymmenen vuo-
den ja miehillä reilusti yli seitsemänkymmenen vuoden iässä. Ja elinikä nousee kohisten. Nyt syntyvä lapsi
voi ihan vakavissaan odottaa elävänsä satavuotiaaksi. Eikä sekään liene lopullinen raja. Tutkijat kyselevätkin
jo ääneen, tarvitaanko rajoja lainkaan?
Medikalisaatio merkitsee sairauden leiman lyömistä entistä tiuhemmin ja siten sairastavuuden lisääntymis-
tä, vaikka väestön terveydentilassa ei tapahtuisi minkäänlaista muutosta. Lääketiede löytää jatkuvasti uusia
tauteja tai oireistoja ja luo omituisuuksille oman nimistönsä. Esimerkiksi sosiaalisten ja hengellisten ongel-
mien pitäminen lääketieteellisinä on jo pitkään ollut hyväksyttyä. Terve on vain sellainen ihminen, jota ei
ole riittävästi tutkittu, erityisesti yliopistosairaalassa. Elämän on vitsailtu olevan kuolemaan johtava sairaus,
joka tarttuu sukupuoliyhteydessä. Puhakaisen (1998) mukaan sairauksia, joita meistä löydetään, ei usein ole
olemassakaan.
Medikalisaatio on lääkäreille sekä kirous että siunaus (Schugk 2001). Kirous siksi, että se tuo lääkärin työhön
turhauttavia ja vaikeasti hallittavia elementtejä. Siunaus siksi, että se antaa lääkärille töitä. Ilman yhteiskunnan
medikalisoitumista Suomessa tuskin tarvittaisiin kaikkia niitä noin 15 000 lääkäriä, jotka työelämässä nykyi-
sin ovat mukana eli yksi lääkäri noin kolmeasataa kansalaista kaitsemassa. Itse asiassa tämäkään määrä ei rii-
tä, sillä medikalisaation mahti on niin voimakas, että lääkäreitä on todennäköisesti tarpeeksi vasta sitten, kun
jokaisella kansalaisella on oma henkilääkärinsä joka omantunnon lailla liihottelee hänen ympärillään antaen
vastauksen kaikenlaisiin kiperiin kysymyksiin.
Monet meistä kuvittelevat omistavansa terveen paperit. Mutta lääketiede etenee niin huimaa vauhtia, että
lopulta heidänkin terveyden illuusionsa romutetaan ja heidät luokitellaan sairaiden kirjoihin. Lääketieteelli-
sen leimakirveen käyttöä ohjaavat pitkälle porvarilliset, keskiluokkaiset arvot. Orgasmivaikeuksia pidetään
sairautena, itkukyvyttömyyttä ei, huumeista riippuvainen on sairas, mutta rahan ja vallan himon riivaama
ihminen ei.
Lääketieteen perustehtävä, kivun ja kärsimyksen lievittäminen sekä kroonikoiden ja vanhuspotilaiden hoito,
on jäämässä mopen osille. Kun lääketiede alkaa puuhailla sosiaalisten ongelmien ja poikkeavuuksien kimpus-
sa, joihin sillä ei ole välineitä, terveydenhuollon kustannusvaikuttavuus hiipuu.
Yhä useampi ihminen potee jotakin oireyhtymää. Lääkäreillä on into rakentaa erilaisista hyvin yleisistä ja epä-
määräisistä oirevyyhdeistä oikeita sairauksia, joille annetaan ihan oma nimi (Schugk 2001). Hyviä esimerk-
kejä ovat hiivasyndrooma, amalgaamisyndrooma, krooninen väsymysoireyhtymä ja fibromyalgia. Yhteistä
näille ”sairauksille” ovat kirjavat oireet, puuttuva hoito ja potilaan somatisaatiotaipumus. Vuosien kuluessa
suurin osa näistä taudeista tulee joutumaan historian romukoppaan, mutta ennen sitä niiden tutkiminen ja hoi-
2
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
toyritykset tulevat nielemään erinomaisen suuren määrän rahaa ja resursseja.
Onko ei-lääketiedettä kohta olleenkaan?
Lääketieteen nopea kehittyminen biologisine mahdollisuuksineen ja sen mukanaan tuomat keinot muokata
ihmisruumista houkuttavat medikalisoimaan elämää mahdollisimman paljon. On esitetty kysymyksiä, kuten
missä kulkee soveliaan medikalisoitumisen raja? Jos elämä tuottaa ahdistusta ja murhettä, pitääkö sitä hoitaa
lääkkeillä; jos yhteiskunta synnyttää rikollisuutta ja muita sosiaalisia patologioita, pitäälö niihin puuttua lää-
ketieteellisin keinoin? Raja lääketieteellisen ongelman ja ihmisen elämän normaalin vaihtelun välillä on jo
hiuksen hieno, eikä sitä käytännössä enää useinkaan kyetä hahmottamaan.
Ongelmat, jotka voidaan määritellä lääketieteellisiksi, hyväksytään paljon helpommin, kuin jos samoja on-
gelmia pidettäisiin rikoksina, köyhyyteen liittyvinä tai moraalisina ongelmina, kuten esimerkiksi alkoholismi
ja huumeiden käyttö. Ihmiselämän yhä täydellisempi medikalisointi luo yhteiskunnassa myös epävarmuutta
lääketieteen olemuksesta ja varmuudella lisää terveydenhuollon kustannuksia.
Terveyden ja sairauden lisäksi lääketiede määrittelee siis yhä useampia elämänalueita ja tuo esiin näkemyksiä
tieteelliseen tutkimukseen vedoten vaikkapa kouluruokailusta tai perheväkivallasta. Mitä erilaisimpia ongel-
mia selvitellään lääketieteellisen sanaston ja viitekehyksen puitteissa. Termistä, jota potilas ei ymmärrä, ker-
rotaan olevan huomattavaa apua hoitosuhteessa.
Lääketieteestä valeuskonto
Lääketiede on uskotellut pystyvänsä voittamaan kaikki sairaudet ja lopulta kukistamaan kuolemankin, kunhan
resurssit vain ovat riittävän suuret. Lääketieteellisissä korkeakouluissa elää sitkeä usko lääketieteen ”menes-
tystaruun”, joka perustuu luonnontieteiden, eritoten biokemian ja mikrobiologian huikean nopeaan edistymi-
seen. Nyttemmin kirurgian siirtyminen siirrännäistekniikoiden aikakaudelle on antanut lääketieteelle uutta
hohtoa ja saattanut ihmisen unelman itseään uusintavasta elimistöstä tieteen konkreettiseksi tavoitteeksi (Tuo-
mainen ym. 1999).
Lääketiede liittyy kuolemaa uhmaavana ja soveltavana tieteenä läheisesti oikean elämän ongelmatiikkaan
(Tuomainen ym. 1999). Toisaalta lääketieteellä on laillinen oikeus tutkia ja hoitaa kehoamme ja mieltäm-
me sekä määritellä poikkeavuuksia. Lääketiede onkin saanut yhä enemmän sanansijaa monilla aikaisemmin
lääketieteen ulkopuolisilla elämänalueilla. Lääketieteelliseksi ongelmaksi voidaankin tarjota mitä hyvänsä
ilmiötä, jolla vain on jotain tekemistä ihmiskehon tai mielen kanssa. Tämä tarjonta ei useinkaan lähde lääke-
tiedeinstituution omasta toiveesta vaan kytkeytyy laajempaan yhteiskunnalliseen yhteyteen, tarpeisiin selittää
tai hallita maailmaa. Lääketiede on kasvamassa yhteiskuntaa ja yksilöitä hallitsevaksi valeuskonnoksi.
Medikalisaation rinnalla on paisunut myös paramedikalisaatio, eli uskomuslääkintä (Tuomainen ym. 1999).
Mitä erilaisimmat vaihtoehtoiset hoidot ovat vahvistumassa ja yrittävät romuttaa lääketieteen ylivaltaa. Jou-
kossa on tieteen vastaisin teesein esiintyviä lääkintämuotoja, jotka pitävät toimintaansa nimenomaan koko-
naisvaltaisesti tervehdyttävinä. Erityisesti holistisen terveysmallin mukaan lääketieteellä ei ole mitään selvää
omaa lohkoaan. Pitkälle vietynä tämä näkemys antaa lääketieteelle oikeutuksen puuttua kaikkeen ihmisenä
olemista sivuavaan. Terveystavoitteisessa yhteiskunnassamme onkin tilaus mitä vaihtoehtoisimmille hoidoille
ja parantajille, jotka vain onnistuvat ylläpitämään uskoa paremmasta voinnista. Medikalisaatio ja paramedika-
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
3
lisaatio, osin vastakkaisinakin, ruokkivat toisiaan huolehtimalla siitä, että terveyden ja sairauden sekä elämän
ja kuoleman kysymykset askarruttavat yhtenään ihmismieltä. Uskomuslääkinnän kehitys liittyy laajemminkin
nyky-yhteiskunnan kehitykseen.
Muuttuuko terveyskulttuuri?
Terveydenhuoltokulttuurimme näyttää olevan muuttumassa siihen suuntaan, että entistä suurempi osa tervey-
dellisistä ongelmista johtaa lääkärin tai muun terveydenhuollon toimijatahon puoleen kääntymisen (Ryynänen
ja Myllykangas 2000). Jos nyt pari prosenttia kaikista vaivoista hoidatetaan lääkärillä, voi edessämme olla
uusi kulttuuri, jossa vastaava prosenttiluku olisi esimerkiksi kuusi. Terveyskeskusten ja sairaaloiden ovista
tulisi siis sisään kolme kertaa nykyistä enemmän potilaita.
Tarkoittaisiko tämä tarpeettomien lääkärissäkäyntien hurjaa lisäystä? Ei suinkaan. Yleensäkin ”tarpeettoman
käynnin” käsite on heikko, koska käynnin tarpeellisuus ei ole ylhäältä annettu tai millään kultaisella stan-
dardilla määriteltävissä, vaan käynnin tarve on riippuvainen vallitsevasta terveydenhuollollisesta kulttuuris-
ta. Jokaisen käynnin tarpeellisuus on tarvetta kulloinkin vallitsevassa kulttuurissa. Jos terveydenhuollollinen
kulttuuri muuttuisi niin, että kuusi prosenttia vaivoista hoidetaan lääkärissä, olisi jokainen käynti uudessa
kulttuurissa tarpeellinen.
Mistä medikalisaatio ammentaa voimansa?
Tutkimusten mukaan ihmisellä on erilaisia oireita kahtena päivänä kolmesta ja noista oireista vain pari pro-
senttia johtaa lääkäripalvelujen käyttöön (Myllykangas 1986). Täten medikalisaatiolla ja paramedikalisaatiol-
la näyttäisi olevan lähes rajaton kasvualusta.
Medikalisaation etenemiselle voidaan etsiä selitystä lääketieteestä, sen kyvystä selittää ja ratkaista yhteiskun-
nallisia ongelmia. Näin lääketiede instituutiona ja oppirakenteena nähdään kasvuhakuiseksi, ellei peräti impe-
rialistiseksi. Kuitenkin lähes kaikille instituutioille on ominaista pyrkimys laajeta ja kohentaa valta-asemaan-
sa. Tässä mielessä lääketiede ei ole kovin poikkeuksellinen. Hedelmällisintä lienee pohtia, kuinka lääketiede
on mahdollistanut kasvunsa ja mitä tarpeita tuo kehitys yhteiskunnassa palvelee.
Medikalisaation ja paramedikalisaation etenemiselle yhteiskunnassa on erinomaiset edellytykset. Medikali-
soituminen saa voimansa vastaamalla kuuteen tarpeeseen, joista kolme ensimmäistä ovat yksilötasoisia, kol-
me muuta edistävät yhteiskunnan järjestymistä (ks. Tuomainen ym. 1999):
1. totuusauktoriteetin tarve
2. syyllisyydestä vapautumisen ja ongelmien ulkoistamisen tarve
3. narsismin kanavoimisen tarve
4. poikkeavuuden rajoittamisen tarve
5. markkinatalouden pönkittämisen tarve
6. valtarakenteiden ylläpitämisen tarve.
4
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
1. Totuusauktoriteetin tarve. Kansan vieraannuttua uskonnosta sen auktoriteetiksi on tullut totuuden monopo-
lisoinut tiede., jossa erityisesti lääketieteelliset kysymykset ovat lähellä oikean elämän ongelmatiikkaa - miten
olisi elettävä - ja siksi kiinnostavia. Tässä mielessä terveysopit ja -ideologiat palvelevat ihmisten tarpeita.
Elintapoja ja asioiden yleistä hyvyyttä on alettu arvioida yhä enemmän suhteessa terveyteen. Oikein eläminen
on terveellistä elämistä. Lääkärit, elämän ja kuoleman erikoisnaiset, tietävät ja kertovat, miten on elettävä.
Elämä tulee helpommaksi, hallittavammaksi ja turvallisemmaksi, kun on selvä totuus, johon nojata, vaikka se
merkitsee myös silmien ummistamista vastakkaisilta totuuksilta.
2. Syyllisyydestä vapautumisen ja ongelmien ulkoistamisen tarve. Yksilöt poikkeavat itse itselleen asettamis-
taan ja ympäristön luomista tavoitteista. Sellainen silmiinpistävä tai yksilön ratkaisevaksi kokema erilaisuus,
joka on vaikea luokitella erityislahjaksi, aiheuttaa syyllisyyttä. Ihmisen tai hänen läheistensä ymmärrettävä
pyrkimys on eliminoida ei-toivottu poikkeavuus, olipa se luonteeltaan fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen.
Jos tässä ei onnistuta, ihmiset etsivät vapautusta syyllisyyden taakasta. Leimaamalla poikkeavuus se samal-
la ulkoistetaan, loitonnetaan henkilön luontaisista ominaisuuksista. Ulkoistamisessa jollekin ongelmalle tai
oireelle luodaan uusi ulkoinen muoto. Ongelmalle muokataan ikään kuin erillinen henkilöys. Tämän avulla
ihminen voi ottaa etäisyyttä ongelmaan.
Lääketieteellinen selitys saattaa poistaa esimerkiksi levottoman lapsen vanhemmilta syyllisyydentunteen ja
huojentaa heidän ahdistustaan. Syy onkin lääketieteellinen, aivan samoin kuin uskonnon aikakaudella riivaa-
jan manipulaatiolla selitettiin ihmisen yhteiskunnallista sopeutumattomuutta. Samalla voidaan lopettaa vatvo-
minen levottomuuden tai omituisuuden syistä ja parhaimmillaan suunnata ajatukset jopa lapsen erikoispiirtei-
den hyödyntämiseen. Lääketieteellisesti diagnosoituun sairauteen suhtaudutaan yleensä ymmärtäväisemmin
kuin käyttäytymiseen, jota kutsutaan häiriköinniksi.
Lääketiede on siis saanut perinnöksi uskonnon keskeisen tehtävän syyllisyyden poistajana ja armon tuojana
(Tikkala 2000). Hyvien tohtoreiden vapauttava sanoma on, ettemme lopultakaan ole itse vastuussa virheis-
tämme ja heikkouksistamme. Olipa kyseessä juopottelu, syöpöttely tai holtiton seksi, ratkaisu löytyy aina
lääketieteestä. Enää ei ole seitsemää kuolemansyntiä, on vain oireyhtymiä, jotka palautuvat geeniperimääm-
me. En minä, vaan geenini minussa. Syntejämme ei enää tarvitse ottaa pois rippituolissa, tieteen aikakaudella
armon välikappaleena on lääkärintodistus. Se antaa yhteiskunnallisen hyväksynnän epäonnistumisillemme ja
heikkouksillemme.
3. Narsismin kanavoimisen tarve. Länsimaisissa kilpailuyhteiskunnissa on selviä merkkejä narsismin elinvoi-
maisuudesta. Kuvitelma jatkuvasta menestyksestä, onnesta ja superterveydestä on tästä yksi oire. Länsimaissa
on tunnustettu yleisesti vahvan, terveen fysiikan positiivinen vaikutus ihmisen koko olemukseen, myös mie-
len tasapainoon ja sosiaaliseen menestykseen. Kuntoilussakin hallitsee narsistinen nälkä liikuntasuoritusten
tuottaessa narsistista tyydytystä ja vahvistaessa muutoin haurasta itsetuntoa.
Oikeanlainen ruumis ja miellyttävä ulkonäkö on korostunut tavoite. Erityisasemassa on oman painon, miehillä
myös lihasten koon säätely. Jatkuva uurastus ruumisimagon kohentamiseksi antanee luonnostaan positiivisen
palautteen. Tutkimusten mukaan kuitenkin kehon tarkkailun lisääminen (esim. peilin avulla) saattaakin hei-
kentää ihmisten itsetuntoa ja aiheutti häpeää sekä muita negatiivisia tunteita. Nähtävästi runsas peiliin katselu
lisää tarvetta katsoa peiliin - itsekriittisesti. Oman terveydentilan tarkkailu yleisemminkin saattaa kiihdyttää
narsistisluontoisia terveysharrasteita ja terveyspalvelujen käyttöä. Ainakin itsetarkkailu vääjäämättä johtaa
lisääntyneeseen tyytymättömyyteen omasta ruumiista ja terveydestä. Yhdysvaltain suurimmissa kaupungeissa
5
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
jo neljäsosan kaikista lääkäreistä arvioidaan työskentelevän niin sanotun life-style lääketieteen parissa eli har-
joittavan lähinnä kosmeettista kirurgiaa, asentaen ja suurentaen kumitissejä, oikovan ja valkaisten hampaita
ja poistaen ryppyjä, muovaavan kasvoista kauniita ja muusta ruumiista täydellistä, jokaisen maksukykyisen
asiakkaan mielihalujen mukaan.
4. Poikkeavuuden rajoittamisen tarve. Yhteiskunnat kontrolloivat aina jäseniään asettamalla näiden käyttäy-
tymiselle tarkoituksenmukaisiksi nähtyjä rajoja. Maallistuneessakin yhteiskunnassa tarvitaan poikkeavuuden
eliminointia. Lääketiede toimii tässäkin suhteessa tehokkaasti. Lääketieteen arvovallalla harjoitettu mukautus
on tukenut uuden uljaan yhteiskunnan normatiivista säätelyä. Ajallemme on yleensäkin ominaista, että käyt-
täytymistä pitää säädellä yhä uusilla ja erilaisilla normeilla, laeilla ja asetuksilla. Terveyskysymyksissä on
kuljettu edellä. Ihmiset ovat mukisematta hyväksyneet säännökset, joilla heidän terveyttään on pyritty turvaa-
maan.
5. Markkinatalouden pönkittämisen tarve. Medikalisaatio toimii markkinatalouden vahvistajana. Terveydellä
tehdään kauppaa. Terveysmarkkinoilla on hyvä ennuste jopa taantuma- ja lama-aikoina. Ihmisten herkkyyttä
huolestua ja huolehtia itsestään on helppo keinotekoisesti vahvistaa. Lääketiedettä näyttävät hallitsevan juuri
taloudelliset tekijät ja sen kehitystä selittää tarve turvata kapitalistinen yhteiskuntajärjestys. Maksukykyis-
tä potilasta ei koskaan jätetä heitteille. Mainonnan avulla terveyspalvelujen tuottajat pyrkivät ylläpitämään
myyttiä, että terveys on ostettavissa, valittavissa ja hallittavissa. Erityisen selvästi tämä on nähtävissä para-
medikalisaation eli uskomuslääkinnän alueella erilaisten terveystuotteiden mainonnassa. Rohdot ja puristeet
takaavat kuluttajalle ikuisen kauneuden, seksuaalisen kyvykkyyden ja superterveyden, ja mitä ilmeisimmin
laihan lompakon. Ostovoimaiset kansalaiset yrittävät aina hankkia terveyttä, lupausta paremmasta.
6. Valtarakenteiden ylläpitämisen tarve. Kaikki yhteiskunnat järjestyvät hierarkkisesti, jakavat yksilöilleen
statusta ja valtaa - joillakin ryhmillä on yhteiskunnallinen auktoriteetti tietyissä asioissa. Käytännössä tieteen
ja terveydenhuollon auktoriteettiaseman kohoaminen näkyy muun muassa lääkärikunnan yhteiskunnallisen
valta-aseman parantumisena. Kohtuullisen pysyvien valtarakenteiden säilyminen on yhteiskunnan ennustet-
tavuuden ja jatkuvuuden kannalta tähdellistä; niiden mureneminen voi johtaa pahimmillaan kaaokseen. Tässä
mielessä lääketieteen kehittyminen myös ehkäisee sosiaalista vallan uusjakoa. Lääketiede säilyttävänä insti-
tuutiona käytännössä legitimoi vallitsevia luokkasuhteita. Joissakin yhteyksissä lääketiedettä on väitetty vah-
vaksi porvarillisen ideologian tukijaksi.
Medikalisaation vyörymisestä ei voi syyttää yksin lääketiedettä. Sehän palvelee kansalaisia ja yhteiskuntaa
vastaamalla näiden jatkuvasti kasvaviin tarpeisiin, odotuksiin ja vaatimuksiin. Kulttuurievoluutiossa tieteen
voimistuminen on väistämätöntä. Lääketiede imee voimaa elämän teknistymisestä ja tieteellistymisestä.
Puoskarointi lisääntyy
Mitä erilaisimmat käärmeöljyjen kauppiaat ja vaihtoehtoiset hoidot ovat vahvistumassa ja yrittävät romuttaa
lääketieteen ylivaltaa. Uskomuslääkinnälliset hoitomuodot tarjoavat kokemukselliseen sairauden ulottuvuu-
teen jopa jumalallista ja kosmista lohtua, jota tylsät tieteelliset faktat eivät tavoita.
Uskomuslääkintä kytkeytyy elämänkatsomuksellisiin seikkoihin, pääosin New Age -uskontoon ja -uskomuk-
siin, rajatietoon ja uskoon yliluonnollisista voimista (Saano 1997). Lumehoidosta poikkeavaa, tai diagnoosi-
menetelmän kyseessä ollen, sattumasta poikkeavaa osuvuutta taudin tunnistamisessa ei uskomuslääkinnässä
6
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
ole ilmennyt. Hoitojen tehokkuuden ja turvallisuuden osoitukseksi riittää, että potilaat ja terapeutit niin inttä-
vät.
Ani harvat turvautuvat pelkästään uskomuslääkintään. Valtaosa uskomuslääkinnällisiä palveluja käyttävistä
käyttää sekä lääketieteen että uskomuslääkinnän palveluja.
Uskomuslääkintä kiehtoo ja on vahvasti esillä tiedotusvälineissä. Se uhoaa pystyvänsä aikaansaamaan jopa
ihmeparanemisia ja tarjoutuu vaihtoehdoksi lääketieteelle, joka ei ole kyennyt poistamaan kaikkia terveysva-
jeita. Pettymys ja tyytymättömyys lääketiedettä kohtaan on raivannut markkinaraon käärmeöljyjen kaupuste-
lijoille ja taikavarpujen taivuttelijoille. Sen hoitoihin pettyneet asiakkaat eivät yleensä ilkeä suureen ääneen ja
julkisesti valittaa, vaan nuolevat haavansa visusti piilossa. Näin terapioiden ja uskomusparantajien julkisuus-
kuva pysyy todellisuutta tahrattomampana.
Osin tiedevihamielinen uskomuslääkintä testaa tieteen painoarvoa niin julkisessa päätöksenteossa kuin jokai-
sen omassa elämässä. Kamppailussa ovat vastakkain rationaalinen, empiiriseen näyttöön ja loogiseen päätte-
lyyn perustuva ajattelu, ja usko ihmistä suurempien voimien salaperäisiin vaikutuksiin. Pahimmillaan tieteel-
linen sivistys paljastuu ohueksi pintakuorrutukseksi, joka karisee pois pienellä raapaisulla. Maagisuus jyllää
jo jopa yliopistoissa.
Tieteellinen malli korostaa vaikuttavuuden selvittämistä kontrolloiduilla kokeilla, uskomuslääkintä nojaa to-
distusvoimaltaan heikkoihin tapausselostuksiin ja yksittäisten potilaiden todistuksiin. Pelkkä lumevaikutus,
plasebo, ei riitä todistukseksi hoidon tehosta. Uskomuslääkinnässä on vain plaseboja ja superplaseboja, ja
niillä rahastaminen on täysin epäeettistä.
Uskomuslääkinnästä on jo tullut haaste kuluttajajärjestöille ja -viranomaisille (Elo ja Myllykangas 1998). Ter-
veysmarkkinoilla kuluttajasuojatoiminta on kehittymätöntä. Luotettavan tiedon hankinta hoitojen hyödyistä
ja haitoista virallisen terveydenhuollon ulkopuolella on jäänyt kuluttajille itselleen. Mahdollisuudet ihmisten
huijaamiseen ovat mainiot. Ihmisillä on valta tehdä typeryyksiä, mutta jonkinlainen kuluttajansuoja pitäisi
saada hömppäänkin.
Uskomuslääkinnän paisumisessa media voi katsoa itseään peiliin. Vastuuttomat tiedotusvälineet myrkyttävät
lukijoiden mielen järjen valon himmentävällä kritiikittömällä saastalla ufoineen, horoskooppeineen, henkipa-
rantajineen, homeopaatteineen ja edellisissä elämissä sukkuloivine metafyysisine pappeineen. Kirjoituksissa
käytetään ovelasti hyväksi hurahtaneita julkkiksia, jotka kertovat enkelikokemuksista, ihmeparanemisista ja
automaattikirjoituksesta. Yleensä he vielä ilkeävät puhua henkisestä kasvusta, vaikka kiskovat hyväuskoisia
hölmöjä takaisin keskiajan pimeyteen. Median pyörittämässä aivopesussa käytetään herkkusienten kasvatuk-
sesta imuroitua menetelmää. Jengi pidetään pimennossa ja välillä sille tuputetaan paskaa.
Terveydenhuolto paisuu paisumistaan
Lääkärit ammattikuntana on viimeksi kuluneina vuosisatoina elänyt sankaritarinaa. Useiden tautien nujerta-
minen on tehnyt lääkäreistä itseoikeutettuja nykyajan poppamiehiä. Taudinhallinnan ohella lääkärit ovat kont-
rolloineet poikkeavuutta ja valaneet ihmisiin uskoa - ja siinä sivussa pitäneet hyvää huolta yhteiskunnallisesta
ja taloudellisesta asemastaan. Nyt on kylläkin nähtävissä, että monet muut sosiaali- ja terveydenhuollon am-
mattilaiset pyrkivät vahvistamaan asemiaan lääkäreiden kustannuksella. Nähtäväksi jää, vavisuttavatko nämä
pyrkimykset koskaan lääkäreiden vankkaa asemaa terveydenhuollossa.
7
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
Terveydenhuollosta on muodostunut yksi modernin yhteiskunnan keskeisimmistä instituutioista. Yleensä län-
simaissa terveydenhuoltomenot ovat kasvaneet kansantuotetta nopeammin. Vuonna 1992 terveydenhuoltome-
not pienenivät Suomessa syvän talouslaman seurauksena ensi kertaa yli kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta
alkoivat muutaman vuoden jälkeen taas nousta. Lääketieteen merkityksen kasvu näkyy myös tieteellisen tut-
kimuksen rahoituksessa, josta lääketieteelliset tutkimushankkeet lohkaisevat merkittävän osan. Lääketieteen
kasvun vanavedessä farmaseuttisesta teollisuudesta on kehkeytynyt yksi keskeisimmistä ja tuottavimmista
teollisuuden haaroista.
Sairauden leima on yleensä sitä vahvempi, mitä biolääketieteellisempään kategoriaan poikkeavuus on luo-
kiteltavissa. Soomaan sidotut selitykset poikkeavuuden perustasta ovat vakavammin otettavia kuin pelkkään
ulkoiseen käytökseen tukeutuva määrittely. Psyykkiselle poikkeavuudellekin on etsitty kuumeisesti aineellista
vastetta.
Terveyden kolmijaossa biologinen - psyykkinen - sosiaalinen juuri biologinen ulottuvuus on koettu perin-
teisesti lääketieteen omimmaksi alueeksi. Kuitenkin erityisesti biolääketieteen kriitikoiden näkemyksenä on
ollut, että ihmisen fyysisen luonnon tarkastelu irrallaan psyykestä, yhteisöstä ja ympäristöstä on keinotekoista.
Täten erityisesti systeemisen terveysmallin mukaan lääketieteellä ei ole selvästi omaa lohkoaan. Pitkälle vie-
tynä tämä näkemys oikeuttaa lääketieteen puuttumaan kaikkeen ihmisenä olemista sivuavaan.
Terveydenhuollon on väitetty aiheuttavan potilaille erilaisia riippuvuusongelmia. Lääketiede on poikkeuksel-
lisen turvatussa asemassa. Se voi isällisesti luoda omaa kysyntäänsä. Illich (1976) on esittänyt, että tervey-
denhuollossa on aina vain enemmän lääkärin aiheuttamaa työtä: hoidon sivuvaikutusten hoitoa ja lääketieteen
luoman epävarmuuden ja -tietoisuuden korjaamista. Iatrogeeniset eli lääkärin tai terveydenhuollon aiheutta-
mat ongelmat lisääntyvät jatkuvasti.
Medikalisaation on nähty kajonneen erityisesti naisiin. Monet terveydenhuollon laajennuksista ovat tapah-
tuneet yksin naisia koskettavilla alueilla, esimerkiksi raskauden hallinnassa ja seurannassa (ks. Vehviläinen
2000). Yhteisilläkin alueilla, kuten vanhenemisen ja kauneuden kohdalla, naiset ovat olleet pääkohderyhmä.
Väestön uusiutuminen on alue, jolla lääketiede yhtenään kohtaa asiakkaansa, nimenomaan naisen: ehkäisyä
toteutettaessa, raskauden eri vaiheissa, synnytyksessä, pienokaisen kehityksen seurannassa, nyttemmin yhä
useammin myös hedelmöittymisen edistämisessä.
Synnytyksen lääketieteellistäminen on tapahtunut erityisesti synnytysteknologian avulla (Oakley 1984). Si-
kiön tarkkailun tekniikat ja synnytyksen käynnistystekniikat ovat luoneet synnytyslääkärille mahdollisuuden
omata tietoa tilanteesta enemmän kuin itse synnyttäjät. Näin lääkärien valta on kasvanut suhteessa synnyt-
täjiin ja kätilöihin, jotka joskus aikaisemmin hoitivat koko synnytystapahtuman varsin itsenäisesti. Vaikka
synnytykset ovat fysiologisia, on ne mahdollisten komplikaatioiden takia järkevää pitää terveydenhuollon
sisällä. Jos riskien minimointi on ainoa peruste, miksi synnytyksestä on tullut erikoislääkärijohtoista toimin-
taa, saatetaan saada aikaan uusia riskejä teknologian sivuvaikutusten johdosta. Varmuuden vuoksi tehtävät
keisarinleikkaukset voivat tuottaa ongelmia äidille toimenpiteen yhteydessä ja mahdollisten seuraavien raska-
uksien aikana (Hemminki 1993).
8
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
Geenien medikalisointi
Geeniteknologian kehittyminen lisää ja nopeuttaa medikalisaatiota (Ryynänen ja Myllykangas 2000). Gee-
niteknologiaa voidaan käyttää hyvään, esimerkiksi sairauksien parantamiseen ja pahaan, kuten ihmisrodun
jalostamiseen paremmaksi tai sodan palvelukseen. Sitä käytetään varmuudella kumpaankin tarkoitukseen.
Sairauksien ehkäisy ja parantaminen on eri asia kuin täydellisyyden tavoittelu eikä ihmisorganismi ole kuin
joulukuusi, jota voi mielensä mukaan koristella. Thomas Murray on varoittanut, että ”jos tehdään muutoksia
yhdellä alueella, saatetaan aiheuttaa myös muutoksia jollakin toisella alueella. Onko seurauksena tasapainot-
tomuutta, jota tiedemiehet eivät huomaa, eivät testaa ja joka ei ilmene edes hiirillä?” Olemme myös kovasti
huolissamme luonnossa tapahtuvan monimuotoisuuden, niin sanotun biodiversiteetin, häviämisestä, eläin- ja
kasvilajien katoamisesta. Mutta eikö meidän pitäisi olla vähintään yhtä huolissamme siitä, että olemme otta-
massa suuren riskin, kun haluamme luoda entistä homogeenisemmän yhteiskunnan joidenkin tiettyjen hallit-
sevien arvojen ympärille?
Natsien kolkko rotuoppi kummitteli pitkään monien mielissä. Niinpä rodunjalostus oli ruma sana, jonka lau-
sumista ääneen ujosteltiin. Fyysikko Stephen Hawking sanoo kuitenkin suoraan, että geeniteknologian avulla
parannellaan kohta ihmistä, ”halusimmepa sitä tai emme”. Monet muutkin tiedemiehet ovat entistä avoimem-
min alkaneet puhua ihmisrodun tai hieman peitellymmin ”ihmislajin” jalostuksen väistämättömyydestä.
On todettu, että kukapa ei haluaisi lapsistaan fiksuja ja kauniita? Pidämme luonnollisena, että ihmiset valitse-
vat taloista, kouluista, kirurgeista ja autoista parhaan. Miksi ei olisi yhtä luonnollista, että yrittäisimme valita
lapsista parhaan?
Kloonausta väläytellään yhtenä mahdollisuutena lapsettomuuden hoitoon tulevaisuudessa. Tällä hetkellä se
on laitonta eikä ihmisen kloonausta pidetä kansalaistenkaan keskuudessa kovin yleisesti eettisesti hyväksyttä-
vänä. Itse asiassa monet etiikan asiantuntijatkin pitävät ihmisen kloonausta yhtenä uhkaavimmista tulevaisuu-
den visioista. Sitä vastoin Suomen Kuvalehdessä vuonna 1998 olleessa artikkelissa kuopiolainen professori
Juhani Jänne toteaa muun muassa seuraavaa: ”Ihmisen kloonaukseen ei liity eettisiä ongelmia. Jo muutaman
vuoden kuluttua ihmisen geeniperimän parantelu on täysin mahdollista...Tulevaisuudessa ihmislajin jalosta-
minen tapahtunee kuitenkin samalla tapaa kuin tuotantoeläimillä. Ensin luodaan kantayksilöt, joita kloonataan
edelleen. Kloonauksen kanssa on tosin oltava tarkkana, sillä se jos mikä köyhdyttää geeniperimää.”
Geenit kummittelevat nykyisin kaikessa. Kun John F. Kennedy Jr:n ohjaama kone syöksyi mereen vuoden
1999 loppupuolella, alettiin tiedotusvälineissä välittömästi puhua Kennedyjen suvun yllä leijuvasta kiroukses-
ta, mustasta magiasta. Kuten ennen muinoin, jolloin ihmisiä kohdanneet onnettomuudet, sairaudet ja outous
selitettiin paholaisella ja muilla riivaajilla. Nyt totuus piilee kuitenkin geeneissä. Vastoin yleistä mielipidettä
israelilainen tutkija kertoi, että Kennedyt eivät olekaan kirottuja. Syy heidän lukuisiin onnettomuuksiinsa,
vastoinkäymisiinsä ja huikentelevaan elämäänsä piilee geenissä, jonka hän väitti löytäneensä. Väite itse asi-
assa sisälsi sen, että Kennedyillä olisi aivojen matalan serotoniinitason aiheuttava geeni. Kennedyillä siis olisi
pysyvä frontaalipsyyke (Ryynänen ja Myllykangas 2000).
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
9
Kaikki on kaupan
Terveydenhuollon erikoispalvelujen runsas tarjonta muokkaa sekä yleisön että terveydenhuoltohenkilöstön
näkemyksiä. Tällä saattaa olla pahojakin seurauksia. Korkeatasoiseen terveydenhuoltoon liittyy useiden eri-
koisalojen ja palvelujen tarjonta. Se on omiaan johtamaan lisääntyviin konsultaatioihin, helppouden vuoksi.
Aina tällainen vakiintunut konsultaatiokäytäntö ei ole potilaan edun mukaista. Itse asiassa tässäkin terveyden-
huolto työllistää itseään.
Medikalisaation etenemisen myötä lääkärissä käynnit ja diagnostiset testit ja tutkimukset lisääntyvät. Alhai-
semmalla sairauden etukäteistodennäköisyydellä tapahtuva tutkimusten lisääntyminen johtaa varmuudella
väärien positiivisten tutkimustulosten lisääntymiseen. Ihmisiä diagnostisoidaan sairaiksi väärin perustein,
tarvitaan turhia jatkotutkimuksia ja aloitetaan tarpeettomia hoitoja. Terveyspalvelujen kustannushyötysuhde
sukeltaa entistä jyrkempään syöksyyn.
Kohonnut verenpaine on ongelma nimenomaan rikkaissa teollisuusmaissa. Sen hoito on hyvä esimerkki medi-
kalisaatiosta. Verenpaineen tutkimus on keskittynyt ruokavalion ja muiden elämäntapamuutosten sijaan lääk-
keisiin. Kohonneen verenpaineen hoidossa elämäntapamuutokset ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä kuin
lääkkeet. On arvioitu, että ainakin 150 000 noin puolesta miljoonasta kohonneen verenpaineen takia hoidon
piirissä olevasta suomalaisesta - joista lääkityksestä huolimatta vain 10 - 20 prosentilla voidaan katsoa olevan
hyvä hoitotasapaino - voisi lopettaa lääkkeiden käytön, jos he laihtuisivat tarpeeksi. Heidän terveytensä ko-
henisi näin muutoinkin ja monilta kaikkoaisivat verenpainelääkkeiden ikävät sivuvaikutukset.
Erityisesti juuri laihduttaminen on kuitenkin osoittautunut ongelmalliseksi. Mutta myös muiden elämäntapa-
muutosten toteutuminen on osoittautunut entistä huonommaksi. Kelan edellyttämä ei-lääkkeellinen hoitoko-
keilu ennen erityiskorvauksen saamista on osoittautunut kuplaksi. Verenpainelääkkeet on saatu näyttämään
ylivertaisilta. Ota pilleri päivässä, niin et tarvitse rääkätä elämäntapamuutoksilla itseäsi! Maailman eniten
voittoa tuovien lääkkeiden joukossa on useita verenpainelääkkeitä. Lääketeollisuuden edut kummittelevat siis
myös verenpainetutkimuksessa. Lääketeollisuuden kannalta kohonnut verenpaine on kiitollinen terveysongel-
ma, koska useimmilla potilailla lääkitys jatkuu koko elinajan. Mahtavasta rahasammosta ei hevin luovuta.
Mainonta terveydenhuollossa
Terveyspalvelut ovat kauppatavaraa, joka pitkälle noudattaa samoja lakeja, kuin minkä tahansa muunkin tuot-
teen ostaminen ja myyminen. Mainonta panee tissiviihteen siivellä hinkumaan uusia, yhä turhempia tarpeita
ja kiihdyttää kulutushysteriaa. Osta, kuluta ja nauti!
Terveystuotteiden myynti on kuitenkin herkkä alue, koska kyse on ihmisen tunteisiin voimakkaasti vaikut-
tavasta asiasta (Ryynänen ja Myllykangas 2000). Asiakasta ei pidetä täysin kykenevänä itsenäiseen harkin-
taan, koska sairastunut henkilö on usein henkisen taantuman tilassa ja toisaalta lääketieteelliset asiat ovat niin
monimutkaisia, että kansalainen pystyy vain rajoitetusti niitä ymmärtämään. Tiedollinen epäsuhta myyjän ja
ostajan välillä on suuri ja tämä tekee ostajasta tavallaan liian helpon saaliin myyjälle. Yleensä onkin nähty, että
terveyspalvelujen ja tuotteiden myyntiä ja mainostusta on rajoitettava tai mainonnan täytyy noudattaa tiettyjä
sääntöjä, jotta kansalainen ei joutuisi markkinoiden väärinkäytön uhriksi.
Kaiken mainonnan päämääränä on myynnin edistäminen. Mainonnan avulla terveydenhuollossa yritetään saa-
da yhä uusia ihmisiä lääkkeiden ja muiden terveyspalvelujen käyttäjiksi. Mainonta ruokkii tautitietoisuutta ja
10
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
turhia lääkärikäyntejä. Ihmisten hätä, kuoleman pelko ja turhamaisuus tekee heistä helppoja uhreja. Terveyden
sijaan asiakkaat saavat usein vain vääriä diagnooseja ja katteettomia lupauksia. Lisääntyvä palvelujen käyttö
ei ainakaan väestötasolla johda lisääntyvään terveyteen, pikemminkin päin vastoin. Terveyttä ei voi ostaa,
vain terveyspalveluja.
Markkinoinnissa lääketeollisuus ja muu terveysbisnes on onnistunut loistavasti. Terveysmarkkinoilla on hyvä
ennuste jopa taantuma- ja lama-aikoina. Talouslamakaan ei hillinnyt Suomessa 1990-luvulla lääkkeiden ja
muiden terveyspalvelujen myynnin ja voittojen kasvua.
Lisääntynyt mielenkiinto terveyttä kohtaan on suuntautunut voimakkaasti palvelujen kulutukseen. Tervey-
denkin oli pukeuduttava tavaramuotoon, markkinoitaviksi hyödykkeiksi, jotta siitä tuli haluttua. Palvelujen
tuottajat uskottelevat ihmisille, että jotain saattaa olla pahasti vialla tai sairaus on ainakin uhkaamassa. Niinpä
kannattaa heti ryhtyä lääkinnällisiin toimenpiteisiin ja käyttää tarjolla olevia palveluksia, joista ei ole pulaa.
Lääketieteessä kaikki on kaupan. Terveysmarkkinoilla inhimillisellä hädällä ja pelolla on helppo rahastaa.
Mainonta on lääketeollisuuden ja muiden valmistajien pääkeino tuotteidensa tunnettavuuden lisäämiseksi.
Lääkkeiden mainontaa tosin säädellään muuta mainontaa tarkemmin. Apteekeissa mainonnan on havaittu
jo pitkään lisänneen tuotteiden kysyntää. Asiakkaat tulevat hakemaan apteekista tiettyä tuotetta nimellä tai
pyytävät jotain juuri mainostettua lääkettä. Erityisesti silloin, kun reseptilääke on vapautettu reseptiltä käsi-
kauppaan ja tähän samaan yhteyteen on sijoitettu tehokas mainoskampanja, on valmisteen myynnin havaittu
lisääntyneen selkeästi.
Lääkkeiden käytössä on arvioitu olevan markkinoinnin aiheuttamaa liikakäyttöä. Suomessa ollaan pohjois-
maisittain hyvin itsehoitomyönteisiä. Reseptiltä on vapautettu käsikauppaan monia tuotteita. Kun niitä on
tehokkaasti mainostettu kansalaisille, sen seurauksena esimerkiksi särkylääkkeitä käytetään enemmän kuin
mitä väestön tarpeen on katsottu edellyttävän.
Terveysteemaa käytetään mainonnassa hyvin usein myös silloin, kun tuotteella ei varsinaisesti ole tekemistä
terveyden kanssa. Mainonta myy terveyteen vedoten laihdutustabletteja, kevyttuotteita, jopa vaatteita. (Aarva
1992)
Terveydenhuolto on aina ollut merkittävää liiketoimintaa. Terveydenhuolto on rahan, vallan ja työpaikkojen
lähde. Terveydenhuollossa on käynnissä kilpailu rahasta, mutta myös työpaikoista, arvovallasta ja asemasta
tiedeyhteisössä. Kaikki tämä muokkaa koko ajan terveydenhuollon toimintaa, sen sisältöä, toimintatapoja ja
julkisuuskuvaa. Monet terveydenhuollon ammatit ovat myös taloudellisesti hyvin tuottoisia.
Nykyisin merkittävä osa mainonnasta suunnataan ”terveille” ihmisille, joita houkutellaan muun muassa eri-
laisiin tutkimuksiin. Epäeettisimmillään mainonnalla yritetään tehdä ihmisistä luulosairaita, terveistä sairaita,
tyytyväisistä tyytymättömiä. Ja sitten rahat pois. Mutta kuten Jorma Palokin on todennut, ”ihmisiä pitäisi
rohkaista tuntemaan itsensä terveiksi”. Eivät sairaat tarvitse mainostajaa, vaan terveet!
Palvelujen tuottajien roolia korostaa terveyspalvelujen muista hyödykkeistä ja palveluista poikkeava luonne.
Kuten edellä jo todettiin, terveyttä sinällään ei voi ostaa eikä myydä. Yleensä kuluttaja on myyjää tietoisempi
siitä, mitä hyötyä hänelle on tarjolla olevasta tuotteesta tai palvelusta. Vaikka kuluttaja ei olisikaan selvillä esi-
merkiksi auton rakenteen yksityiskohdista, on hän myyjään nähden suvereeni arvioimaan, mitä hyötyä hänelle
on autosta omassa elämässään. Sen sijaan sydänvaivoja poteva potilas joutuu luottamaan hoitavan lääkärin
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
11
arvioon siitä, tuleeko hänen hakeutua leikkaukseen ja hyötyykö hän sydänleikkauksesta.
Terveydenhuollossa vallitsee tiedon epäsymmetria kuluttajan ja palvelujen tarjoajan välillä siitä, mitä hyötyä
terveyspalvelusta on kuluttajalle. Terveydenhuoltohenkilökunta, erityisesti lääkärit, tekevät merkittävän osan
palvelujen kulutuspäätöksistä potilaiden puolesta. Ideaalisti lääkäri tekee tällöin kulutuspäätökset ikään kuin
potilas olisi ne itse arvojensa ja taloudellisten mahdollisuuksiensa pohjalta tehnyt, sekä ikään kuin potilaalla
olisi käytössään lääkärin omaama lääketieteellinen tietämys.
Epäeettistä mainontaa
Kosmeettista kirurgiaa on mainostettu sanoma- ja aikakauslehdissä muun muassa seuraavilla otsikoilla: Plas-
tiikkakirurgiasta ratkaisu elämän arpiin, häiritseekö jokin ulkoisessa olemuksessasi sinua?, etsitkö muutosta?,
etkö ele tyytyväinen ajan mukanaan tuomiin luonnollisiin muutoksiin?” tai kaljuus ongelmana?. Mainontaa
näissä muodoissaan voidaan pitää kehotuksena mennä peilin eteen katsomaan, olisiko mitään plastiikkaki-
rurgian keinoin korjattavaa. Tällöin kyse on mainonnasta, jolla pyritään luomaan uusia, usein turhia tarpeita.
Mitä enemmän me kiinnitämme huomiota itseemme ja ulkoiseen olemukseemme, sitä huonommassa valossa
me näemme itsemme.
Kosmeettinen kirurgia tuottaa narsistista itsetyydytystä ja pönkittää haurasta itsetuntoa. Ulkoisen olemuk-
sen retusointi mallikkaammaksi yleistyy kaiken aikaa. Rahakkaiden perversseimmätkin tarpeet tyydytetään.
Miesten peniksiä paksunnetaan ja pidennetään, naisten emättimiä muotoillaan. Botuliinitoksiini oikoo rypyt
halvaannuttamalla kasvolihakset. Silmäkirurgiassa iso osa kapasiteetista on ohjautunut kosmeettiseen taitto-
virhekirurgiaan yhteiskunnallisesti mielekkäämmän kaihikirurgian sijaan.
Silmäkirurgi Pertti Oksala kirjoittaa Helsingin Sanomissa muun muassa näin: ”Muoti-ilmiöksi kohonneeseen
rintakirurgiaan verrattavaa toimintaa harjoitetaan myös silmäkirurgian piirissä. Sarveiskalvon taittovirheki-
rurgialla on myös todellisia käyttöaiheita, kuten rintaimplanteillakin. Kummankin kohdalla asiallista hoidetta-
vaa on kuitenkin niin vähän, että pelkästään sillä bisnes ei pyöri. Liikevaihdosta valtaosa tuotetaan tekemällä
turhia toimenpiteitä turhamaisille potilaille. Jos nainen antaa aivopestä itsensä kuvittelemaan, että naiseus
mitataan desilitroina, hän on varmasti vähän hölmö. Yhtä hölmö on lievästi likitaittoinen nuori, joka on saatu
uskomaan, että on tärkeämpää näyttää hyvältä kuin nähdä hyvin. Viisas ei riskeeraa silmiensä terveyttä vain
välttyäkseen lasien käytöltä siihen asti, kun ikänäkö alkaa. Rinnat pystyyn, rillit pois -ilmiön takana lienee
osaltaan yhteiskunnassamme vallitseva eetos. Kaikki mikä tuottaa voittoa, on OK.”
Terveysteollisuus suoltaa markkinoille kiihtyvään tahtiin uusia hoitoja, joilla ei ole tarkoitustakaan parantaa
sairauksia, vaan kohentaa ihmisen ulkomuotoa tai kiusallisiksi katsottuja ominaisuuksia. Lääkelaitoksen yli-
lääkäri Juha Nevalainen toteaa, että ennen oli sairaita, joiden hoitoon etsittiin keinoja. Nyt meillä on menetel-
miä, joille etsitään asiakkaita.
Uusia mielialalääkkeitä, serotoniinin takaisinoton estäjiä, joita on mainittu ”onnellisuuspillereiksi”, on lääkä-
reille suuntautuvassa mainonnassa esitetty todellisuutta vastaamattomin väittein. Lääkäreille on mainoksessa
kerrottu, että lääkettä käyttää jo 25 miljoonaa ihmistä, joita sanotaan ”oman elämänsä sankareiksi”. Saman-
laista mielikuvamainontaa on liittynyt potenssilääkkeisiin ja myös joihinkin eturauhasen liikakasvun lääkkei-
siin.
Puheet ”onnellisuuspillereistä” ovat selvästi liioiteltuja, eivätkä lääketehtaat ole tuotteitaan aktiivisesti niin
12
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
mainostaneetkaan. Kyseiset lääkkeet on tuotu markkinoille masennuslääkkeinä, joihin ne ovat kohtalaisen
tehokkaita. Lisäksi lääkkeillä on havaittu vaikutusta muun muassa alkoholin käyttöön, paniikkihäiriöön, lie-
vempiin mielialahäiriöihin, väkivaltaisuuteen, pakko-oireisiin, dementoituneen tai kehitysvammaisen levot-
tomuuteen, piilodepressiivisiin oireisiin, kuten joka paikan kipuiluun, impulsiivisuuteen ja pelihimoon. Lääk-
keellä on vihjattu olevan vaikutusta myös estyneisyyteen, ujouteen, ihmisarkuuteen ja mustasukkaisuuteen
Onnellisemmiksi lääkkeen käyttäjät tuskin sinänsä ovat tulleet paitsi jos depressio on hellittänyt. Ääritapauk-
sissa lääkkeeseen on liittynyt medikalisoitumista edistäviä myyttejä.
Yksityinen lääkäriasema on mainostanut korva-, nenä- ja kurkkutautien alaan kuuluvia palvelujaan ilmaisja-
kelulehdessä toteamalla poskiontelon tulehdusta käsitelleen artikkelin lopuksi, että ”poskiontelotulehdus voi
hoitamattomana olla kuolemaan johtava sairaus”. Sitten annettiin yhteystiedot, minkä lääkärin puoleen kään-
tyä. Tällaisessa mainonnassa rikottiin useita eettisiä periaatteita. Vaikka poskiontelotulehduksen äärikompli-
kaatiot saattavatkin olla vaarallisia, on väite taudin tappavuudesta yleisesti vahvasti liioiteltu (Ryynänen ja
Myllykangas 2000).
Epäeettinen mainonta muistuttaa terveysvaaroista, loihtii tautikammoa ja ihmisten tyytymättömyyttä itseensä,
yrittää saada heidät kokemaan itsensä sairaiksi, tiedostamaan diagnoosin tarpeensa, unelmoimaan superter-
veydestä, nuoruudesta ja kauneudesta, jopa ikuisesta elämästä. Sanoma- ja aikakauslehdissä on jatkuvasti
mainoksia, joiden tarkoituksena on herättää lukijoissa sairauden pelkoa ja samalla tarjota palveluja. ”Epäi-
letkö sydänsairautta? Jos kärsit hengenahdistuksesta tai rintakivuista, tule jonottamatta sepelvaltimoiden var-
joainekuvaukseen.” Normaalista vanhenemisestakin on mainonnan myötä tehty poikkeavuutta, suoranainen
kansantauti.
Paineet kasvavat saada Kela korvaamaan lisää kosmeettista kirurgiaa ja uskomuslääkinnän ”hoitoja”. Tällöin
julkiset terveydenhoitomenot kasvaisivat ja ajauduttaisiin rajuihin supistuksiin oikeiden sairauksien hoidois-
sa.
Kaikki mainonnassa esiintyvät huijaukset, pienetkin, ovat tietysti yritys vaikuttaa ostopäätöksen tekijään vil-
pillisin keinoin ja ovat siten tuomittavia. Lääkäriliitto onkin jo puheenjohtajansa suulla puuttunut räikeimpiin
mainonnan epäkohtiin Suomen Lääkärilehden palstoilla. Suurikokoisessa mainoksessa on esimerkiksi luvattu
silmäleikkauksia arpajaisvoittoina, ja mainoksessa on kerrottu, että leikkauksen jälkeen ei silmälaseja enää
tarvita. Myös niin sanottujen vaihtoehtoisten hoitomuotojen mainonta on lisääntynyt myös lääkäreiden ilmoi-
tuksissa, ja eräät toimenpiteitä suorittavat laitokset ovat ryhtyneet hankkimaan potilaita maksamalla palkkioita
lähettäville lääkäreille.
Edellä mainitut esimerkit ovat annettujen eettisten ilmoitteluohjeiden vastaisia. Lääkärin eettisten ohjeiden
mukaan hänen tulee suositella vain lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella tehokkaina ja tarkoituk-
senmukaisina pidettyjä tutkimuksia ja hoitoja.
Lääkkeet medikalisaatiota edistämässä
Suomessa lääkekustannukset ovat kasvaneet 1980-luvun puolivälistä lähtien keskimäärin 10 % vuodessa,
joinakin vuosina kasvu on ollut yli 15 % (Lääkekulutustyöryhmän muistio 1997). Lamavuosina terveyden-
huollon nimelliskustannukset supistuivat enimmillään 9 % vuodessa, mutta lääkekustannusten kasvu jatkui
ennallaan myös tällöin. Lääkekustannukset ovatkin kasvaneet huomattavasti nopeammin kuin terveydenhuol-
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
13
lon kokonaiskustannukset. Lääkehoito on myös käynyt koko ajan kalliimmaksi; reseptikohtaiset kustannukset
ovat kasvaneet huomattavasti reseptien määrää enemmän.
Euroopan Unionissa lääkkeet kuuluvat kaupan eivätkä terveydenhuollon alaan. Tämä on aiheuttanut sen, ettei
uudelle lääkkeelle voi asettaa sellaisia käyttö- tai hintarajoituksia kuin aiemmassa kansallisessa myyntilu-
pamenettelyssä. EU:n keskitetyn myyntilupamenettelyn kautta on Suomeenkin tullut markkinoille erittäin
kalliita, uusia, käyttötarkoitukseltaan vakiintumattomia lääkkeitä, joita markkinoidaan luomalla vakavasti sai-
raana oleville potilaille tai heidän omaisilleen turhia illuusioita näiden parantavasta voimasta (esim. MS- ja
Alzheimerin taudissa).
Hämmentävä esimerkki lääkehoidon mahdollisuuksista on Amerikassa kohua nostattanut Prozac, fluoksetiini.
Sitä on luonnehdittu historian kuumimmaksi psyykenlääkkeeksi. Muutamassa vuodessa se saavutti miljoo-
nien amerikkalaisten käyttäjien joukon, ”oman elämänsä sankareiden”, kuten eräs masennuslääkemainos heh-
kuttaa. Aine tehoaa mitä moninaisempiin ongelmiin: depressioon, fobioihin ja pakkomielteisiin. (Tuomainen
ym. 1999)
Prozacia on alettu käyttää enenevästi lieviin ongelmiin. Prozac näyttää paitsi tehoavan tautiin myös kehittävän
persoonallisuutta, antavan monelle uuden tyytyväisen, tehokkaan ja menestyvän olemuksen. Käyttöalue on
laajentunut paniikki-ahdistukseen, kuukautisia edeltävään oireiluun, kivunhoitoon, itsetunnon kohottamiseen,
tunneherkkyyteen, kyvyttömyyteen tuntea iloa, yleiseen haluttomuuteen, jopa mustasukkaisuuteen., eli oirei-
siin, jotka oikeastaan ovat luonnollisia mielialan vaihteluja. Mutta ilmaiseeko se, että Prozac auttaa, taustalla
olevan psyykkistä sairautta? Itse asiassa tällainen aine laajentaa sairastavuuden kuvaa: jos lääke tehoaa, ky-
seessä on sairaus.
Länsimaisissa teollistuneissa yhteiskunnissa onni tarkoittaa usein samaa kuin taloudellinen menestyminen.
Ihmisten mielialojen vaihtelut voivat pahimmillaan vähentää tuottavuutta. Niinpä on ajateltavissa, että olisi
toivottavaa luoda uudenlainen ihmistyyppi, aina iloinen ja tyytyväinen ”all time high” -kansalainen (ks. Thor-
modsen ja Holmalahti 1999). Ahdistusta lievittäviä bentsodiatsepiineja kutsuttiin 1960-luvulla ”äidin pikku
apulaisiksi”, sillä ne saivat kotirouvat tyytymään kohtaloonsa. Nykyisiä masennuslääkkeitä on ehdotettu kut-
suttavan ”työnantajan pikku apulaisiksi”. Tässä on pelätty piilevän uudenlaisen lääkeriippuvuuden kehittymi-
sen, kun masennuslääkkeiden avulla sopeudutaan liian korkeaan suoritustasoon.
Lääkeyrityksiä on viime aikoina kritisoitu siitä, että ne ovat kilvan levittäneet masennuksen ilosanomaa, mikä
on varmasti vaikuttanut lääkkeiden käyttöön. Eroon masennuksesta, ujoudesta ja ahdistuksesta! Hanki itsel-
lesi parempi elämä kemiallisin keinoin! Monet käyttävätkin juuri psyykenlääkkeitä, olematta varsinaisesti
sairaita. Lääkkeillä peitellään vain arjen ongelmia, yleistä elämäntuskaa.
Lääketeollisuuden suureksi mielihyväksi ihmiset popsivat moninaisiin oireisiinsa pillereitä kiihtyvään tahtiin.
Lääketeollisuus on myös laatinut masennustestejä lääkäreiden käyttöön, mutta testejä on pidetty kovin hep-
poisina ja niiden eettisyyttä on epäilty. Pillereiden käyttöä lisää myös se, että masennuslääkkeiden indikaa-
tiot eli käyttöalueet ovat laajentuneet monien muidenkin psyykkisten oireiden kuin pelkästään masennuksen
hoitoon. Lisäksi monet uusien masennuslääkkeiden käyttöalueista eivät ole varsinaisesti sairaustiloja eivätkä
persoonallisuushäiriöitä, vaan lähinnä ihmisten henkilökohtaisia ominaisuuksia, normaaliin elämään kuuluvia
ilmiöitä. Kaikki erilaiset persoonallisuudet pyritään luokittelemaan tavalla tai toisella sairaiksi ja ottamaan
lääketieteen haltuun. Esimerkiksi median kuuluisaksi tekemän ”onnenpillerin” Prozacin ja muiden vastaavien
14
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
valmisteiden yhteydessä käytetyt ilmaukset, kuten ”henkinen doping”, ”steroidit talouselämän olympialaisis-
sa”, ”kosmetologiset psykofarmakat” ja ”sielun aurinkolasit”, kuvastavat tietynlaista tulevaisuuden pelkoa
(ks. Thormodsen ja Holmalahti 1999).
Masennuksen ilosanomaa on viime vuosina levittänyt myös media. Lehdet ovat pursunneet juttuja masennuk-
sesta. Masennuslääkkeiden markkinointikampanjat ovat olleet massiivisia. Masennuslääkemainosten määrän
ja näiden lääkkeiden kulutuksen välinen suhde on lineaarinen (Ala-Fossi ym. 2000). Mitä enemmän mainok-
sia, sitä jyrkemmin depressiolääkkeiden kulutuskäyrä nousi. Lähes kaikissa tutkituissa mainoksissa (n=304)
mainittiin lääkkeen käyttötarkoitus, mutta haittavaikutukset ja käytön vasta-aiheet ”unohdettiin” varsin ylei-
sesti. Masennuksen lääkehoito ei välttämättä kohdistu oikeisiin potilasryhmiin ja vaarana on indikaatioalu-
eiden hallitsematon laajeneminen normaaliin elämään kuuluvien tunteiden manipuloimiseen (Wallenius ym.
1997).
Masennuslääkkeitä käyttävien osuus nelinkertaistui Suomessa 1990-luvulla. Mahdollisesta lääkityksen keh-
nosta kohdentumisesta kielii sekin, että yhä useampi syö sinällään masennuksessa tehokkaiksi osoitettuja
lääkkeitä ja silti yhä useampi on masennuksen vuoksi työkyvytön (Elo ym. 2001). Vuonna 2000 Suomen
myydyin lääkevalmiste oli masennuslääke Cipramil.
Riskitietoisuus painaa päälle
Medikalisaatiolla on positiivinen merkitys riskitietoisuuden lisääjänä, mutta se tuottaa myös uudenlaisia ja-
koja ja syyllisyyttä yhteiskunnassa. Esimerkiksi suhtautumisessa tupakointiin on tapahtunut selkeää medi-
kalisoitumista. Tupakkakeskustelussa terveydellisillä argumenteilla on ollut ylivalta. Tupakoijat on leimattu
sairaasti käyttäytyviksi.
Medikalisaatioon liittyy vahva moraalinen ulottuvuus, etenkin silloin, jos sairaus katsotaan seuraukseksi yk-
silön epäterveellisistä elämäntavoista tai ehkäisevien toimenpiteiden laiminlyönnistä. Esimerkiksi ylipainoi-
suus tekee ihmiset epäilyttäviksi siksi, että he eivät selvästikään pysty pitämään itseään kurissa eivätkä näy-
tä piittaavan terveydestään. Vain terveellisesti elävät ovat kunnon kansalaisia. Ihmiset ovat lisäksi tavallaan
kahden elämän loukussa. Ei riitä, että huolehtii tämänhetkisestä terveydentilastaan, vaan on kannettava huolta
myös tulevasta.
Julkinenkin terveydenhuolto osaa tehdä itsestään tarpeellisen, ja se tapahtuu kansan hyvinvoinnin nimissä
(Tuomainen ym. 1999). Yrityksillä maksimoida kansan onnellisuutta on ollut taipumus johtaa totalitarismiin.
Kansalaisen velvollisuudeksi voi tulla pysyä terveenä ja kuolla oikean ikäisenä oikeisiin tauteihin. Kansalai-
sen edellytetään osallistuvan terveystarkastuksiin ja seulontoihin, sillä muutoin saa vastuuttoman niskuroijan
leiman. Koska terveellisyys liitetään usein ajatuksellisesti isänmaallisuuteen ja puhtauteen, äärimmäisyyksiin
vietynä terveysaate joidenkin mielestä oikeuttaa rasismin, syrjinnän ja rotuopillisen kontrollin.
Lopuksi
Terveydenhuollon asema säilyy vankkana tulevaisuudessakin. Vanhenevassa yhteiskunnassa riittää tauteja ja
sairauksia. Medikalisaation myötä yhteiskunnalle tarjotaan jatkuvasti uusia terveysnormeja ja uusia sairauksia
sekä kehitellään monia ammattiryhmiä työllistäviä seulontoja.
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
15
Medikalisoituneessa yhteiskunnassa sairastamisen kuva on muuttunut. Sairaus muodostaa kunniallisen ve-
täytymistien monessa ihmisenä olon vaikeudessa. Lisääntyneet diagnoosit eivät kuitenkaan ole tuoneet pel-
kästään helpotusta. Yhteiskunnan ja yksilöiden taloudellinen rasite on lisääntynyt. Tieto riskeistä lisääntyy ja
samalla sairastamisen moraalinen kohmelo. Tuli sittenkin elettyä väärin.
Medikalisaatiota on lähes mahdotonta hillitä. Jos rajoitetaan ihmisten lääketieteellisten palvelujen saantia, he
todennäköisesti kääntyvät entistä useammin uskomuslääkintää harjoittavien puoskareiden puoleen eli para-
medikalisaatio paisuu. Elämällä kun ei ole juuri muuta tarjottavaa kuin alati kasvava sairastumistodennäköi-
syys ja lopulta vääjäämätön kuolema.
Kirjallisuus
Aarva P: Terveysvalistus terveyden edistäjänä: valistuksen muodot, vaikutukset ja ideologisuus. Suomen
Lääkärilehti 1992:24:2189-2193.
Ala-Fossi N, Vilhunen S, Lilja J, Enlund H. Promoting Antidepressants to Physicians in Finnish Direct Mail
and Journal Advertisements. Journal of Social and Administrative Pharmacy 2000:17:9-14.
Elo J, Myllykangas M. Uskomuslääkintä, näyttöjä vai näennäisvaikutusta? Ihon Aika. Lääkäriliite 1998:2:13-
14.
Elo J, Myllykangas M, Ahonen R, Ryynänen O-P, Tuomainen R. Rohdossa löytyy. Sosiaalilääketieteellinen
Aikakauslehti 2001:38:195-204.
Hemminki E. Nainen ja terveydenhuolto tutkimuksen kohteena. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti
1993:30:169-175.
Illich I. Medical nemesis. Pantheon Books, Inc., New York 1976.
Klatz R, Goldman R. Stopping the clock. Bantam Books, New York 1997.
Klaukka T: Lääkettä terveille. Suomen Lääkärilehti 1999:28:3386-3387
Lääkekulutustyöryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön monisteita 1997:11, Helsinki 1997.
Myllykangas M. Päiväkirjamenetelmä koettujen oireiden ja lääkkeiden käytön tutkimisessa. Kuopion yliopis-
ton julkaisuja. Kansanterveystiede. Alkuperäistutkimukset 2/1986. Kuopio1986.
Myllykangas M, Ryynänen O-P, Elo J, Tuomainen R. Vanhuus lääketieteen herruudessa. Gerontolo-
gia:1999:4:228-232.
Oakley A. The captured womb. A history of the medical care of pregnant women. Oxford, Basil Blackwell,
1984.
Puhakainen J. Persoonan kieltäjät. Ihmisen vapaus ja vastuu aivotutkimuksen ja lääketieteen puristuksessa.
Like, Juva 1998.
Ryynänen O-P, Myllykangas M: Terveydenhuollon etiikka. Arvot monimutkaisuuden maailmassa. WSOY,
Juva 2000.
16
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto
Saano V: Uskomuslääkintä. Teoksessa Selin R, Ollikainen M, Salmi IV (toim.). Paholaisen asianajajan paluu.
Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, Helsinki 1997.
Schugk J. Kuka medikalisoi ja ketä? Nuori Lääkäri -lehti 2001:38(10b):13-14
Thormodsen M, Holmalahti J: Freudista onnenpilleriin. Dosis 1999:3:143-150.
Tikkala H. Tiede ja uskonto: kaksi tietä transsendenssiin. Vartija 2000:5-6:163-168.
Tuomainen R, Myllykangas M, Elo J, Ryynänen O-P: Medikalisaatio - aikamme sairaus. Vastapaino, Tampere
1999.
Wallenius S, Ahonen R, Enlund H: Lääkemääräyskäytäntö ja siihen vaikuttaminen. Sosiaali- ja terveysminis-
teriön monisteita 1997:12. Helsinki 1997.
Vehviläinen Katri H. Medikalisaatio, äitiyshuollon palvelujärjestelmä ja naisten kokemukset. Lisensiaatintut-
kimus. Kuopion yliopisto, Hoitotieteen laitos, Kuopio 2000.
Johdatus terveysviestintään - Viestintätieteiden yliopistoverkosto