Professori: Google tappaa kaiken vapauden internetistä
Siva Vaidhyanathanin mielestä avoin tietoverkko on uni, joka ei toteudu. Syy on Googlen.
Juhani KarilaSiva Vaidhyanathan nauraa kovaa väitteensä päälle.
Internetiä ei ole.
Virginian yliopiston media- ja oikeustieteen professori istuu musta t-paita yllään työhuoneessaan Yhdysvaltojen itärannikolla. Kuva pätkii, ääni ei kuulu.
Skype jumittaa.
"Odota, soitan uudestaan."
Pienen kamppailun jälkeen saamme pystytettyä hauraan yhteyden Atlantin poikki. Seitsemän aikavyöhykkeen päässä Vaidhyanathan laittaa kuulokkeet korvilleen ja hymyilee pyöreiden kasvojensa leveydeltä omasta aamustaan meidän iltaamme.
Eihän tällainen olisi mahdollista ilman nettiä.
Vaidhyanathan myöntää sen, mutta kieltää vitsailleensa.
"Jos miellämme internetin globaaliksi, avoimeksi ja muunneltavaksi tietoverkoksi, meillä ei ole sitä. Verkon tiedonkulkua valvotaan. Tietoa sensuroidaan. Monissa maailman kolkissa ei ole edes pääsyä internetiin."
"Yhdysvaltain ja Suomen kansalaisina voimme sentään olla kohtuullisen varmoja, etteivät hallituksemme kuuntele meitä. Tai jos kuuntelevat, ne eivät rankaise meitä siitä, että käymme tätä keskustelua."
Kuin varoitukseksi Skype jähmettää rypyn miehen silmien väliin, vain sekunniksi, minkä jälkeen professori alkaa kertoa, mikä häntä oikeasti nyppii.
Vaidhyanathanille suurin vapautta syövä peikko on Google. Hän julkaisi siitä viime vuonna kirjan, The Googlization of Everything (And Why We Should Worry) (Kaiken googlettuminen ja miksi meidän pitäisi olla huolissamme), jossa hän suomii hakukonejättiä lujin korvapuustein.
Professorin mukaan internet on "mahtava uni", rajattomien mahdollisuuksien ja räjähtävän luovuuden potentiaali, jonka keskelle on itsensä kammennut massiivinen, jäykkä otus.
Google makaa poikittain vapaan tiedonkulun valtatiellä, vaatii kovaan ääneen huomiota ja saa sitä: kun tarvitsemme tietoa, emme mene nettiin, vaan Googleen, ja sitten googlaamme asian, josta haluamme tietoa.
Osoitteen katsomme Google Mapista.
Sähköpostin tarkistamme Gmailista.
Justin Bieberin uuden musiikkivideon lataamme Googlen omistamasta YouTubesta.
Lapintiiran muuttoreitit löydämme Googlen hakukoneesta ja niitä käsittelevät tieteelliset artikkelit Google Scholarista.
Viisi vuotta sitten Google Street View lähetti kuvausautot tallentamaan katunäkymiä, jotta näemme, miltä määränpäämme näyttää. Google Earth mallintaa satelliittikuvilla eteemme kokonaisen maapallon.
Kaiken tämän avaamme maailman suosituimmalla nettiselaimella, joka on Google Chrome.
Nettihirviö imee itseensä satojen miljoonien ihmisten haluja, tietoja ja toiveita, jotka algoritmit lajittelevat määrätyille urille. Eikä algoritmeja kasva verkossa kuin mäntyjä kankaalla, vaan ne istutetaan jotain tarkoitusta varten.
"Halusin kirjassa riisua Googlen kaikesta mystiikasta. Meidän pitäisi muistaa, että Google ei ole perustavaa laatua oleva, meidän onnemme eteen töitä tekevä idea, kuten demokratia tai ihmisoikeudet. Se on yhtiö, joka tekee töitä itsensä hyväksi. Teknologia, huiminkin, on ihmisen tekoa."
Ja se tekee paljon rahaa. Googlen tulo tulee mainostajilta, jotka maksavat yhtiölle sen mukaan, kuinka paljon niiden hakuosumien oheen ostamat mainokset keräävät klikkauksia.
Vaidhyanathan epäilee, ettemme huomaa inhimillistä ohjailua ruudulla värisevän arkkitehtuurin takana. Meidät on huijattu elämään lumevapaudessa.
"Google ja Facebook väittävät meille, että saamme tehdä mitä haluamme, mutta silti asetukset ja valintaikkunat rajaavat toimintaamme."
Vaidhyanathan sanoo, ettei suinkaan kiellä Googlen käyttöä. Päinvastoin, hän haluaa, että käytämme sitä paremmin.
Hän kehottaa ihmisiä säätämään hakukoneiden ja sosiaalisten medioiden oletusasetuksia, ottavan itselleen niitä oikeuksia, jotka yhtiöt kaikessa hiljaisuudessa meiltä pihistävät.
"Googlen insinöörit ovat rohkeita ja luovia. He tekevät työnsä hyvin, ja niin meidänkin pitäisi."
Kuten monet yhdysvaltalaiset tiedettä popularisoivat tutkijat Vaidhyanathan on hyvä kirjoittaja ja tehokas puhuja. Hän luo kammottavia näkyjä, mutta ei tarjoa konkreettisia vastauksia.
"Haluan, että mahdollisimman moni ihminen tulee tietoiseksi siitä, miten käyttää nettiä", hän summaa.
Kirjassaan Vaidhyanathan unelmoi tietoverkosta, joka "hyödyttää koko maailmaa pitkällä aikavälillä, eikä vain palvele yhden yhtiön tavoitteita."
Unelman peruspilariksi hän kaavailee "Inhimillisen Tiedon projektia", jonka tarkoitus on koota kaikki maailman tieto sähköiseksi super-ensyklopediaksi.
Kuulostaa Wikipedialta, mutta professorin tavoite on kunnianhimoisempi. Hänen järjestelmänsä ytimen muodostavat kirjastot, ja itse laitoksen pystyttävät amatöörien sijasta tietojenkäsittelyn ja web-suunnittelun ammattilaiset.
Ei kai tässä suunnitella Platonin Valtiota, jota viisaat filosofit itsevaltaisesti johtavat?
Kriitikot ovat huomauttaneet, että internetin perusominaisuuksiin kuuluu virheiden teko ja niiden korjailu – käymistila, joka ei välttämättä palvele yhteistä hyvää.
Poliitikoilta Vaidhyanathan vaatii päätöksiä siitä, missä rajoissa firmat saavat kerätä tietoja käyttäjistään.
"Googlen väkeä harmittaa vietävästi, että he voivat seurata vain meidän digitaalista polkuamme. Oikeasti he haluavat asentaa kamerat ja sensorit silmälaseihimme ja seurata todellista elämäämme."
Sellaisessa visiossa katseeni pysähtyy muropakettiin Alepassa, ja kun avaan tietokoneen kotona, kilpailevan tuotemerkin mainos iskeytyy ruudulle.
Vaidhyanathan uskoi pitkään internetin mahdollisuuksiin luovuuden ja demokratian areenana. Hänen mukaansa World Wide Web eli parhaat vuotensa 2000-luvun alussa, jolloin se laajeni nopeasti ja todella yhdisti ihmisiä eri puolilla maailmaa.
Tällä hetkellä verkko hänen mukaansa "googlettuu", eli kasvaa umpeen yhtä ja samaa rikkaruohoa kuin rehevöityvä järvi. Lisäksi sensuuri eri maissa kasvaa.
Vaidhyanathan ei sanojensa mukaan näe todisteita paremmasta huomisesta, mutta aina voi toivoa.
"Meidän pitää ponnistella kohti yhteistä untamme. Se on arvokas tavoite."
Kommentit