Manipulaatio Kristuksesta luopumiseen

Ensimmäiset kristityt olivat syntisiä ihmisiä, huolimatta siitä, vaikka olivat kuinka Pyhällä Hengellä täytettyjä. Kääntyminen kristityksi ei poistanut heistä perisynnin aiheuttamaa turmelusta. Kristittyjen uskoa ja keskinäistä yhteyttä uhkasi valvomisen herpaantuminen. Tarjolla oli yksityismielipiteitten ja uskomusten kirjo ja sen seurauksena ryhmittyminen puolueiksi. Siitä esimerkkinä Korintin seurakunnan tilanne (1Kor 1:10-17), johon apostoli heti puuttui.

Raamatun terveen tulkinnan turvaamiseksi pakanuuden ja ympäröivän filosofian paineessa ja villiksi riistäytyvässä yksityismielipiteitten viidakossa syntyi apostolien jälkeisessä ajassa opin ja uskon sääntö, jota kutsumme apostoliseksi uskontunnustukseksi.

Omassa kirkollisessa tilanteessamme tunnustuksen haaste kohdistuu luterilaisen kirkon sisällä ilmenevää linjattomuutta vastaan. Paavinkirkon Kristuksen sijaisuutta itselleen vaativa kirkollinen järjestelmä on meille vieras. Se rinnalle on protenstanttisella taholla ollut tarjolla demokratian nimissä kirkon uskoa ja elämää hallitsemaan pyrkivä yleinen mielipide, jota manipuloidaan mielipidetutkimuksilla.

Myöhempää uskonvapautta enteillen Suomen kirkossa siirryttiin 1800-luvulla niin sanotusta karoliinisesta kirkkolaista nykyiseen järjestykseen. Tällöin kirkon periaatepykälä keskustelun ja taistelunkin jälkeen säilytti vuonna 1686 säädetyn niin sanotun karoliinisen kirkkolain perustan. Sitä tosin on supistettu siten, että siinä opin ja uskon sijasta nyt käytetään pelkästään ilmaisua ”usko”. On arveltu, että tämä periaatepykälän muutos avasi kirkossa oven tunnustuksesta piittaamattomille tulkinnoille.

On kuitenkin kysyttävä, voidaanko uskosta lainkaan puhua asiallisesti ilman sen kohdetta. Uskolla on aina sisältönsä, Jumalan Sanan oppi. Pelkkä uskomistoiminto on sisältöä vailla kuvitelma, pelkkä tyhjä astia joka täytyy mielijohteitten mukaan.

Vapaa teologinen tutkimus kirkon palvelijana on tietysti jatkuvasti välttämätöntä. Mutta voiko teologinen tiede syrjäyttää kirkolle annetun Raamatun Sanaan perustuvan opin ja uskon sisällön? Onko mahdollista että tiede johdattaa kirkon kokonaan uuteen uskoon, jolloin kirkon uskontunnustus romuttuisi. Kuinka sellainen olisi mahdollista, kun kirkon uskon sisältöä ei alun perinkään ole muotoiltu tutkimuskammiossa? Opetuksen sisältö ja muoto on kertakaikkisesti pyhille eli kirkolle annettu. (1Piet 1:3-12).

Miten syntyy teologin käsitys Jumalasta? Perinteisesti se on muotoiltu Raamatun antamien lähtökohtien avulla, mutta valistusrationaliteetin puitteissa tilanne on muuttunut. Teologia on redusoitu humanistiseksi ajatteluksi, jossa myös jumalakäsitys pitäisi hahmotella materialistisen maailmankäsityksen avulla. Tämä on synnyttänyt paradoksaalisen tilanteen, jossa perinteisesti syntiopissa käsitellyt ongelmat onkin siirretty jumalakäsityksen alueelle.

     

Jumala on Jumala suhteessa ihmiseen ja tähän maailmaan. Länsimaiset ajattelijat ovat pyrkineet määrittelemään Jumalan olemusta sen perusteella, miltä tämä maailma näyttää. Pahan ongelman edessä käsitys Jumalasta ei ole ollut kovinkaan myönteinen.

 

     1.    Filosofi Camus määritteli ongelman toisen maailmansodan kauhujen jälkeen näin: ”Mehän tunnemme vaihtoehdot: joko emme ole vapaita ja kaikkivaltias Jumala on vastuussa pahasta. Tai sitten me olemme vapaita ja vastuussa, mutta Jumala ei ole kaikkivaltias.” (Kapinoiva ihminen, 64).

     

Ateismia puolustanut professori V.T. Aaltonen pohti Jumalan asemaa samaan tapaan: ”Jos Jumala on tahtonut, että paha tuli maailmaan, ei hän voi olla hyvä. Jos taas paha tapahtuu vastoin hänen tahtoaan, hän ei ole kaikkivoipa.” (Miksi en ole kristitty, 90). Ongelmasta tuli hänelle keskeinen ateismin peruste: ”Meillä ei ole tämän pulman edessä muuta mahdollisuutta kuin kieltää Jumala tai paha, sillä kaikkihyvä Jumala ei ole voinut luoda pahaa. Mutta pahaa emme voi kieltää. Ellei tämä ole ’älyllistä hölynpölyä’ niin mikä sitten on sellaista?” (emt., 90).

     

Myös pastori Kylliäinen pitää ongelmaa Jumala-kuvan muuttamisen lähtökohtana: ”Maailmassa, jossa on kärsimystä, näkemys kaikkivaltiaasta ja rakastavasta Jumalasta ei ole tosi. Säilyttääkseen uskottavuutensa kristinuskon on lakattava puhumasta Jumalasta, joka on sekä kaikkivaltias että rakastava.” (Kaikki pääsevät taivaaseen, 44). Professori Heikki Räisänen oli tosin jo aiemmin kirjoittanut samasta asiasta. Maailman pahuuden edessä hän kehotti ”valitsemaan kaikkivaltiaan ja kärsivän Jumalan välillä” (Uuteen uskoon, 136-137).

     

Näkemyksiä yhdistävät samat premissit. Ihmistä pidetään evoluution tuotteena ja hän on aina ollut sellainen kuin hän on nyt. Darwinin jälkeen ei pidetä mahdollisena puhua paratiisista tai lankeemuksesta. Jos Jumalan oletetaan olevan tämän maailman takana, kaikki olemassaoleva on hänen aikaansaamaansa. Onko Jumala siis luonut pahan ihmisen?

     

Filosofisesti perusteltu Jumala-käsitys muodostuu tuon lähtökohdan mukaisesti. Maailmassa oleva paha on Jumalan ongelma, ei ihmisen ongelma. Jos Jumala ei poista pahaa maailmasta, hänen persoonassaan täytyy olla jonkinlainen pimeä puoli. Jos hän taas ei kykene poistamaan pahuutta omasta maailmastaan, hän ei voi olla kaikkivaltias.

 

Kirkko on jakaantunut. Kirkossa on myös niitä, jotka eivät halua seurata Herraamme. Monet kauniit kirkkomme ovat paikkakunnan maisemaa elävöittäviä taideluomuksia. Mutta Hengellisen kirkon muodostavat Kristukseen turvaavat kristityt. Evankeliumin elämää antavaan keskukseen, vanhurskauttamisoppiin, perustuen tunnustus vastaa: ”Kirkko on pyhien yhteisö.” Pyhiä ovat uskossa Kristukseen vanhurskautetut.

Kuitenkin näinä päivinä ovat tätä uskoa Kristukseen maailmallisten ihmisten taholta kampeamassa pois. Monin tavoin ja monella elämän alueella on maailma työntämässä syrjään tätä kallista uskoa. Tähän sielunvihollinen käyttää apunaan mitä erilaisimpia manipulaation keinoja edistääkseen oman antikristillisen valtakuntansa saapumista.

Elämme tällä hetkellä kristikuntamme viimeisiä aikoja. Kristinusko on vähitellen katoamassa maailmasta. Tästä kirjoittaa   David Bentley Hart. Hän on varma siitä, että länsimaisen kulttuurin kultakausi on ohi. Professori David Bentley Hart on teologi, filosofi ja kirjailija, joka osallistuu Yhdysvalloissa  uusateismin esiin nostamaan kristinuskoa koskevaan keskusteluun.

Todellakin sielunvihollinen tietää loppuhetkensä olevan lähellä, siksi hän yrittää manipuloida kristikuntaa kaikin mahdollisin keinoin, että luopuminen Jeesuksesta olisi hiljaista hivuttamista, niin että se murenee vaihe vaiheelta, niin että ihminen huomaa vasta viimeisellä tuomiolla, että häneltä puuttuvat Jeesuksen veren lahjavanhurskaus.

Tähän pikkuhiljaiseen uskon pois hivuttamiseen sielunvihollinen käyttää mm. seuraavia keinoja:

1. Hengelliseen epätodellisuuteen kuuluu itsenäisyyden illuusio. Kun amerikkalaiset 1960 olivat katselleet presidenttikandinaattien väittelyn ensi kertaa televisiosta, joka tapahtuma oli rakennettu illuusioitten varaan, oli katsojilla tunne siitä, että heitä ei oltu manipuloitu vaan he pystyivät tekemään äänestyspäätöksensä itse nähtyään taitavasti rakennetun tv-väittelyn itse omin silmin.
2.  

Henkisenä kokemuksena tämä lienee sama kuin se, mikä ilmeisesti valtasi adamin ja eevan paratiisissa sen jälkeen kun heidät oli irrotettu todellisuudesta. He uskoivat kykenevänsä itse tekemään parhaan valinnan. Jumala oli kyllä olemassa, mutta he kokivat olevansa vapaita valitsemaan sen, mitä uskoivat ja ketä uskoivat. Juuri tämä on vapauden illuusio.

 

Nämä ovat juuri niitä manipulaatio keinoja. Sielunvihollinen on tuhansien juonien mestari.

Häiritseekö sinua ollenkaan elämässä se, että asia, mitä sinulle puhutaan, ei pidäkään paikkaansa? Häiritseekö sinua ollenkaan elämässä se, että sinulle luvataan jokin asia elämässä, mutta vuosien kuluttua huomaatkin, että sinulle luvattu asia ei olekaan toteutunut siinä muodossa kuin sinulle on luvattu ja huomaatkin näitä lupauksia seuratessasi joutuneesi tekemisiin sellaisten asioitten kanssa, joitten kanssa et haluaisi olla tekemisissä. Jos näin on käynyt, niin sinua on silloin käytetty hyväksi. Sinua on manipuloitu.

Ehkä haluat olla tässä elämässä oman elämäsi subjekti ja päättää itse siitä, missä haluat olla mukana. Tähän sinulla on ihmisenä täysi oikeus. Tätä oikeutta ei kukaan saa ottaa sinulta pois. Se kuuluu ihmisoikeuksien perusolemukseen. Sitoutumalla Kristuksen uskoon, sinä pääset varmasti perille.

Lähden liikkeelle tähän aiheeseen suurella innolla, sillä tätä asiaa vuosia tutkittuani, olen huomannut, että tästä asiasta on todella vähän opetusta. Manipulaation tarkoitushan on ottaa hallinta jossakin asiassa. Tämä tarve hallita toista ihmistä tai jotakin asiaa on syntiinlankeemuksessa ihmiseen syntynyt, joten näen manipulaation ainoastaan pahana asiana. Nyt puhumme siis aikuisista ihmisistä.

Seuratessani aikamme maailman henkeä, näen selvääkin selvemmin tässä ajassa manipulaatiota monella elämän alueella. Se on ikään kuin vallitseva henki jolla ihmisille pakkosyötetään jotakin ideologiaa salakavalasti ja hienovaraisesti. Seuratessani vuosia tätä manipulaation vyöryntää ajassamme en voi olla enää hiljaa, vaan haluaisin omalta osaltani valottaa tätä asiaa kaikille ihmisryhmille, ketään siitä pois sulkematta.

Koska itse olen kristitty ja tunnustan Jeesus tien omaksi tiekseni jota olen kulkenut kolmekymmentä vuotta, haluan tuoda tätä asiaa esille kristityn silmin. Itse olen näkemässä, että tässä ajassa meitä viedään kuin pässiä narussa, siksi haluaisin valottaa meitä kaikkia näkemään tätä manipulaatiota, millä tavoin mieliämme muokataan sen vanhan vihtahousun ajatusjärjestelmään sopiviksi, kuuliaisiksi kansalaisiksi.

Kaikki tämä manipulaation tajuaminen on tullut minulle pikkuhiljaa aikamme merkkejä seuraten. Kaikki alkoi kohdallani siitä, kun vuosia sitten aloin seurata lääketiedettä ja kiinnostuin lääketeollisuuden toiminnasta. Minua alkoi kiinnostaa asia, millä tavoin yleensä tieteessä tutkimusta harjoitetaan ja millä tavoin monet tieteen tekijät hankkivat itselleen nimeä, mainetta ja tunnustusta.

 

Monta kertaa tieteellisen tutkimuksen tekijällä ovat tieteellisen totuuden edellä kunnianhimo, maineen saaminen, rahoituksen saaminen, tutkimuksen maksajan etu kuin se, että onko tutkimus rehellinen. Tutkimukseen vaikuttavat tukijan ennakkoluulot, asenteet yms. Mutta tämä maailma on tehnyt siitä, että ”asia on tieteellisesti todistettu”, totuuden viimeisen sanan.

Enää ei sanota: ”Näin sanoo Herra!”, vaan sanotaan: ”On tieteellisesti todistettu.”

Mutta meille, jotka uskomme Jeesukseen, on tärkein uutinen, että Jeesus tulee. Tämä on huono uutinen monille, jotka kokevat, että he eivät tarvitse Jumalaa tai Jeesuksen sovitustyötä. He uskovat ihmisten muuttuvan paremmiksi ja paremmiksi. He raivostuvat Jumalan väliintulosta, koska he ovat panneet toivonsa evoluutioon. Uskotko sinä yhä itseesi ja ihmisen hyvyyteen? Onko sinulla toivo siitä, että kaikki lopulta muuttuu maailmassa hyväksi ihmisten voimin?

On kummallista, että ihmiset ovat uskollisia joillekin periaatteilleen, vaikka tosiasiat todistavat ne vääriksi. He eivät pety itseensä eikä ihmisen mahdollisuuksiin, vaikka he arjessaan näkevät paljon valheita, petosta, ryöstöä, juonitteluja, väkivaltaa ja kaikenlaista vääryyttä. He ovat sulkeneet korvansa Jumalan evankeliumilta, koska se ei anna toivoa ihmisen omasta hyvyydestä. He eivät hyväksy sitä, että Jeesus eläisi heissä ja vaikuttaisi heissä Jumalan hyvyyttä. Ei, he haluavat oman hyvyyden eikä Jumalan hyvyyttä.

Presidentti Bush puhui 29.1.1991 Amerikan kansalle: "Panoksena on enemmän kuin yksi pieni valtio, kysymyksessä on suuri ajatus - uusi maailmanjärjestys, jossa erilliset kansakunnat liittyvät yhteen yhteisen asian merkeissä saavuttaakseen ihmiskunnan universaalit toiveet: rauhan ja turvallisuuden, vapauden ja laillisuuden. Tällainen maailma on taistelumme arvoinen ja se on arvokas lastemme tulevaisuudelle." Mikhail Gorbachev sanoi jo 31.12.1990, että "Persianlahden kriisi tulee olemaan uuden maailmanjärjestyksen alku." maailman kaikkiin kolkkiin ilman kulttuurisia tai etnisiä poikkeuksia. Kaikki sosioekonomiset järjestelmät, joissa on "sosialismin", "sosiaalisen ja kansallisen oikeudenmukaisuuden", ja "sosiaalisen suojelun" piirteitä, tullaan tuhoamaan ja pakottamaan "vapaaseen markkinatalouteen".

Kaikki yritykset lähentää mondialismia ja "sosialistisia" malleja, tullaan yksiselitteisesti lopettamaan häiriköintinä, ja markkinaliberalismista tulee Maailmanhallituksen hallitseman planeetan ainoa taloudellinen järjestelmä.

Venäläinen radikaali intellektuelli ja kansallinen ajattelija Aleksandr Dugin esittää mielenkiintoisen näkemyksen "globalisaatiosta", ideologian tasolla mondialismista, jonka hän -kuten mekin- näkee maailman kansoja uhkaavana onnettomuutena, ja uuden maailmanlaajuisen oligargian, "New World Orderin", absoluuttisen rahavallan, välineenä ja tuotteena. Duginin huomiot antavat aihetta arvioida Suomessakin toimivien "globalisaation vastustajien" roolia saman globalisaation taustavoimien vasempana (likaisena) kätenä.

Dugin on venäläisenä kovin kiintynyt ortodoksiseen perinteeseen, jonka hän näkee kansainvälisen tajunnantäytön vastavoimana, mitä se paikallisena aitona perinteenä onkin. Puhukoon Dugin puolestaan:

Lähi-idän viimeisimmän sodan ("Gulf War") jälkeen niin lännen kuin Venäjänkin massamediat yhtyivät samaan "Uuden Maailmanjärjestyksen" ("New World Order") ylistykseen, jota Georg Bushja hänen jälkeensä muut poliitikot, myös Gorbatshov ja Jeltsin, toistivat. Uusi maailmanjärjestys, joka perustuu ideaan yhden maailmanhallituksen perustamisesta "Trilateral Comissionin" jaBilderberg-ryhmän ideologien hahmottamalla tavalla, ei ole ainoastaan taloudellis-poliittista ylivaltaa, jota pitäisi hallussaan tietty "okkulttinen" hallitsevien pankkiirien klikki. Tämä "järjestys" perustuisi itsessään tietyn ideologian maailmanlaajuiseen voittoon, eikä käsittäisi ainoastaan vallankäytön välineet, vaan myös "ideologisen vallankumouksen", uuden ajattelun. Se olisi tietoisuuden coup d´etat.

Tähän samaan sarjaan kuuluu YK:n toiminta.YK:n Agenda 21-on nimellä tunnettu laaja ohjelma. 
Agenda 21 arvioi, että sen tehokas toteuttaminen vaatii koko ihmisyhteiskunnan perusteellista uudelleen ohjelmointia, kaikkien hallitusten ja yksilöiden kouluttamista niin, että huoli ympäristöstä vaikuttaa jokaiseen päätökseen ja tekoon. Kyseessä on eräänlainen ympäristöuskonnon synnyttäminen.

Perheenjäsenten tiiviit siteet toisiinsa estävät suunnitelmien etenemistä, joten perheyksiköt täytyy hajottaa. Kirkon mahdollinen kanta ei ole ylittänyt uutiskynnystä mediassa. Kouluttamattomien henkilöiden uskotaan kuluttavan vähemmän kuin koulutettujen; on siis suotavaa vähentää mahdollisuuksia koulutukseen. 
Agenda 21:n ennaltaehkäisevän periaatteen (Precautionary Principle) mukaan mukaan jokainen on syyllinen, ellei toisin todisteta.
 
Agenda 21:n artikloista katsotaan vallitsevan hallitusten kesken konsensus. 
Konsensus tarkoittaa On sovittu että -päätöstä, josta ei ole käyty kansalaiskeskustelua tai äänestetty demokraattisesti. 

Sekasorto perhe-elämässä

Uuden Testamentin alkukielen tuntijat ovat tienneet, ettei Raamattu käytä kreikan kielen sanaa, josta johtuu yleisesti käytössä oleva käsite ”erotiikka”. Kysyttäessä syytä Uuden Testamentin tutkija vastasi: ”Kristityt eivät palvoneet Eros-nimistä seksuaalielämän epäjumalaa.” Miehen ja naisen välinen suhde ja sen mukana perheen asema yhteiskunnan perussoluna ja samalla lasten turvallinen kasvuympäristö ovat laajalti sekasortoisessa tilassa. Mammonanpalvonnan rinnalla kulttuurimme hallitsevin epäjumala on Eros. Samalla tiedotusvälineet pyrkivät – joskus pääkirjoituspalstallakin – leimaamaan kristillisen eli Raamattuun perustuvan käsityksen seksuaalikielteiseksi.

Kirjallisuudessa, filmeissä ja sähköisissä viestimissä on sukupuolisuhde laajassa mitassa irrotettu avioliitosta ja alennettu kertakäyttöiseksi huvitteluksi. Persoonasuhteen tilalle on tullut ”se”! Samalla on nainen osittain vapautumisen nimissä joutunut välineeksi jolta on riistetty persoonan itsenäisyys ja asema. Kehitys on johtamassa täysin säännöstelemättömään sukupuolielämän toteuttamiseen.

Gnostilaista luomisjärjestykselle kielteistä oppia vastustaessaan apostoli vetoaa ”Herran käskyyn”, jonka ensimmäisenä kohtaamme luomiskertomuksessa (1 Moos 3:16). Alkukirkolle kuten myös tämän päivän kirkolle se on Jumalan Sanaa, jonka nyt Uusi Testamentti vahvistaa. Virkakysymykseen liittyy saumattomasti se, että antiikin yhteiskunnassa sallitun aseman saanut homoseksuaalinen elämäntapa oli tunkeutumassa alkukirkkoon.

Sinänsä oikean ja välttämättömän tasa-arvon vääristynyt toteuttaminen näkyy siinä, että miehen fyysinen yksioikoisuus ja ”helppous” seksuaalisissa seikkailuissa markkinoidaan kuolemaa tuottavien sukupuolitautien varjolla ehkäisyn avulla myös naiselle.

Perheen yhteyttä ja tervettä kansakuntaa ylläpitävän avioliiton tilalle nostetaan yleisesti yksilön hedonistinen nautinto ja onni. Miehisiä pyyteitä ei hillitä, eikä yritetä ohjata tytön ja naisen ritarilliseen kohteluun, vaikka pohjolassa naisrauha on jo keskiajalla sisältynyt maalliseen lakiin.

Samalla kummallisesti, jopa kiihkeästi, mies ja nainen ajetaan toistensa vastustajiksi ja luonnottomaankin kilpailuasetelmaan. Sukupuolten erilaisuudesta johtuva miehen ja naisen välinen terve jännite tahdotaan poistaa yhä uusien, keinotekoisten lakien, järjestelmien ja tiedotusvälineiden homokampanjoinnin yksipuolisen manipulaation avulla. Raamattuunsa paneutunut lukija näkee selvästi, että tässä jäljet johtavat sylttytehtaalle.

 

 

Tunnustus kiteyttää Raamatun opin

Jumalan ilmoituksesta irtautunut ajattelu ja uskonnollisuus haluaa nähdä elämän satuna, jossa on pelkästään kaunis loppu. Pyrkimystä häiritsee Uuden Testamentin opetus viimeisestä tuomiosta. 1800-luvulla huomattava yliopistoteologi taipui ajatukseen, jonka mukaan jumalattomat viimein kokonaan hävitetään, eikä ikuista rangaistusta siten olisi. Augsburgin tunnustus on kuitenkin jo hylännyt tämänsuuntaiset mietteet.

 

Kristuksen tulo tuomiolle on julkinen tapahtuma. Päivien lopulla hän on ”tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”, Uuden Testamentin opetus ihmiskunnan jakamisesta kahteen osaan, lampaisiin ja vuohiin, on vastaansanomattoman selvä. Mikäli tästä opetuksesta tahdotaan luopua, on hylättävä Vapahtajan ja koko Uuden Testamentin opetus.

 

Jos joku kohta on mielestämme ankara ja ahdistava kohta, se käy ymmärrettäväksi, kun se nähdään itsessään salatun Jumalan pyhyyden ja rakkauden välisen jännitteen valossa. On myös sanottu, että kysymys oikeasta ja väärästä on avain maailmankaikkeuden merkityksen ymmärtämiseen.

 

Jumala on istuttanut omantunnon lain ihmiseen. Hän tahtoo vanhurskautta ja vihaa ihmisluontoon asettamansa lain rikkomisesta. Vaikka ”Jumalan myllyt jauhavat hitaasti”, Jumalan elämään istuttama syyn ja seurauksen laki näkyy myös historian kulussa.

 

Tuomion kieltäjien perimmäisenä vaikuttimena näyttää olevan usko kehitykseen ja kasvuun. Siveellinen edistys maailmassa ei kuitenkaan ole häiriöttömästi edennyt ylöspäin.

 

Ankaran ja lopullisen syysuhteen lain armonajassa murtaa vain Kristus ja Hänen evankeliuminsa. Uusi Testamentti rinnastaa Kristuksen evankeliumin ja alkuluomisen. Kristus itse omassa henkilössään ja sovitusteossaan toteuttaa uuden luomisen kirkkauden. Evankeliumi ei kuitenkaan tee sitä persoonattomasti, väkisin.

 

Meissä ihmisissä muuttuminen toteutuu evankeliumin julistamisen voimasta ja välityksellä Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kristuksen ja samalla kirkon keskeisen toiminnan sisältönä onkin kutsu kääntymiseen ja uskoon. Kääntymisen eli parannuksen välttämättömyys katumuksessa ja uskossa on koko ilmoitushistorian selkeä ”teema ja muunnelmia”. Kadotustuomio ei kohtaa niitä, ”jotka ovat Kristuksessa” (Room 8:1).

 

Epäusko on varsinaisesti ainoa kadottava elämänsisältö (Joh 16:9). Ristin ryöväri, portot ja publikaanit menevät Jumalan Valtakuntaan ohi ilman armahdusta, omassa varassaan suoriutuvien ”kunnon ihmisten”. (Luuk 23:40-43)

 

Parannuksen tekeminen tapahtuu Jumalan seurakunnassa, joka on ”Kristuksen ruumis”. Kirkon tehtävänä on Sanan ja sakramenttien välityksellä Pyhässä Hengessä kantaa Jumalan Pyhyyttä ja rakkautta maailman keskelle, jotta syntiset voisivat uskoa Häneen, ”joka tekee jumalattoman vanhurskaaksi”