Juha Ahvio sunnuntaina – ”Kestävän kehityksen” vihreä valhe
 |
Helsingin Sanomat otsikoi tiistaina 12.6.2012 lähes koko B1-ulkomaansivunsa kattavan pääuutisensa tällä tavalla: ”Kädenvääntö Maan kohtalosta.” Alaotsikko totesi näin: ”Maapallon kantokyky alkaa olla äärimmillään. YK:n kestävän kehityksen jättikokous Rio de Janeirossa yrittää ensi viikolla sopia nykyistä järkevämmästä luonnonvarojen käytöstä.”
Ensi keskiviikkona alkavassa suurkokouksessa YK ja sen jäsenvaltiot yrittävät ”pelastaa maapallon” ja vähentää köyhyyttä sekä samalla edistää taloudellista kasvua niin kutsutun ”vihreän talouden” reunaehdoin. Kokoukseen saapuu valtioiden johtajia – Suomestakin ministereitä pääministeri Jyrki Kataisen johdolla – sekä yritysten ja järjestöjen edustajia. Merkille pantavaa on, että tämän YK-kokouksen valmistelevan paneelin puheenjohtajana on toiminut entinen presidenttimme Tarja Halonen.
Kokouksen tarkoituksena on sopia entistä tiukemmista säännöistä, rajoituksista ja velvoitteista, joilla YK:n jäsenvaltiot pakotetaan yhä pidemmälle menevämpään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen ylikansalliseen kontrolliin. Tämä tapahtuu jatkamalla jo Rion vuoden 1992 ympäristökokouksessa hyväksytyn niin kutsutunAgenda 21:n ohjelmaa ja asialistan täytäntöönpanoa.
Agenda 21 (www.un.org/esa/dsd/agenda21/) edustaa avointa pyrkimystä maailmanhallituksen ohjaamaan ekososialistiseen totalitarismiin. ”Kestävään kehitykseen” katsotaan päästävän muun muassa määräämällä yksityinen maanomistus sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta aiheuttavaksi ongelmaksi, rajoittamalla radikaalisti energiankulutusta, kaikenlaista vapaata taloudellista yritystoimintaa raskaasti verottamalla, koulujen opetuksen sisältöä kontrolloimalla ja väestönkasvua pienentämällä abortein ja perheiden korkeimman sallitun lapsiluvun määräämisellä.
Agenda 21:n tulevaisuuskuva on käytännössä se, että kukaan ei saa ostaa eikä myydä, jollei tämä toiminta tapahdu globalistisen keskusjohtoisen ”vihreän talouden” nimiin vannomalla, sen velvoitteisiin vakaasti uskomalla sekä näiden mukaan toimimalla. Agenda 21 piirtää selkeästi eteemme Ilmestyskirjan luvun 13 maisemat. Tänään, tässä ja nyt.
Kaiken tämän keskeisenä innoittajana on James Lovelockin 1980-luvun alkupuolella kirjoissaan kuten Gaia. A New Look at Life on Earth lanseeraama biosentristinen Gaia-uskonto, joka haastaa ohjelmallisesti erityisesti kristinuskon ja juutalais-kristillisen maailmankatsomuksen yleensä. Gaia-uskonnon mukaan maapallo on elävä organismi, jonka ihminen kuitenkin uhkaa sairastuttaa ja tuhota lopullisesti. Biosentrismin mukaan kaikki elämä on keskinäisriippuvaa, eikä ihmiselämä ole muita elämänmuotoja arvokkaampaa. Päinvastoin, ihminen on nyt ongelma. Vihreillä on kuitenkin tarjota tehokkaita ratkaisuja aborteista ja eutanasiasta alkaen.
Mutta YK:n edistämän Agenda 21:n ekososialistinen vihreä evankeliumi on valheellista väärää profetiaa. Vihreiden ihmisvihamielinen ja antikristillinen ohjelma on valhetta, koska se perustuu epätotuudelle. YK:n vihreän totalitaarinen ekososialismi pyritään pakottamaan maailman kansakuntien kurkuista alas vetoamalla globaaliin välttämättömyyteen: ilmasto lämpenee vaarallisesti, koska ihminen lisää toiminnallaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Tämän tähden ihminen ja hänen taloudellinen toimintansa muodostavat suurimman uhan maapallolle ja muulle biosfäärille. Mutta tämä väite ei pidä paikkaansa.
Kaikesta punavihreän ekososialistisesta propagandasta huolimatta tosiasia on se, että tiedeyhteisön keskuudessa ei vallitse konsensusta oletetun ilmastonlämpenemisen syistä eikä varsinkaan siitä, että ihmisen toiminnasta aiheutuva hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä olisi syy lämpenemiselle.
Kannattaa jälleen palauttaa mieleen se, että tuhannet ja kymmenettuhannet tiedemiehet ovat viime vuosien aikana allekirjoittaneet esimerkiksi Rion vuoden 1992 ympäristökokouksen uskomuksia arvostelleen The Heidelberg Appeal -dokumentin (www.eike-klima-energie.eu/uploads/media/theheidelberg_Appeal.pdf), The Oregon Petition -vetoomuksen (www.petitionproject.org/) ja The Leipzig Declaration on Global Climate Change -dokumentin (www.nrwa.org/benefits/whitepapers/2010_Update/Appendix%20A%20Leipzig%20Declaration%20-%20Final.pdf) vuosilta 1996 ja 2005.
Mutta eivätkö tällaiset ”ilmastoskeptikot” ja globaalin ihmisperäisen ilmastonlämpenemisen kieltäjät eli ”denialistit” ole vain öljyteollisuuden maksamia sätkynukkeja, jotka lausuvat sen, mitä rahoittaja käskee? Tuskin, koska jos tämä asia olisi kiinni vain rahasta, kenenkään ei kannattaisi olla ilmastoskeptikko. Globaaliin lämpenemiseen uskovilla on tukenaan ja velvoitteenaan yli tuhatkertainen valtiollinen lobbausrahoitus, joka erittäin tehokkaasti sanelee sen, millainen ”objektiivisesti vertaisarvioidun tieteellisen totuuden” tulee tässä erittäin poliittisesti värittyneessä asiassa olla. Tällaista tutkainta vastaan ei niin vain potkitakaan.
Esimerkiksi USA:n hallinto – jossa ekososialisteilla on ollut ja on erittäin vahva asema – on antanut vuoden 1989 jälkeen lähes 80 miljardia julkista verodollaria ilmastonmuutoksen tutkimiseen ihmisperäisen lämpenemisen uskomuksesta käsin ja oletetun lämpenemisen torjunnalle omistautuneille tahoille, kun taas esimerkiksi öljy-yhtiö ExxonMobil on rahoittanut ilmastoskeptikoita 23 miljoonalla yksityisellä dollarilla. Rahoituksen mittakaavaero on silmiinpistävän suuri.
Mutta miljardilobbaus ei takaa tieteellistä totuutta eikä edes todellista konsensusta.
Ilmastonmuutoskeskustelun tieteellisistä, taloudellisista ja muista ideologisista ulottuvuuksista selville päästäkseen kannattaa muun muassa käydä läpi aineistoa, jota löytyy Ilmastofoorumin sivuilta (www.ilmastofoorumi.fi). Lukemisen arvoisia ovat etenkin Ilmastoskeptikon käsikirja I ja II(www.ilmastofoorumi.fi/ilmastonmuutos/ilmastoskeptikon-kasikirja/).
Kristillisen ja raamatullisen uskon näkökulman tähän aiheeseen tarjoaa erittäin selkeästi tohtori E. Calvin Beisnerin sekä esimerkiksi James Dobsonin ja R. C. Sproulin edustama Cornwall Alliance (www.cornwallalliance.org/), jonka An Evangelical Declaration on Global Warming -julkilausuma toteaa muun muassa näin:
”Mitä me uskomme: 1. Me uskomme, että Maa ja sen ekosysteemit – jotka Jumalan älykäs suunnittelu ja ääretön voima on luonut ja joita pitää yllä Jumalan uskollinen kaitselmus – ovat kestäviä, uusiutuvia, itseään sääteleviä ja itseään korjaavia sekä hämmästyttävän soveliaita ihmisen kukoistukselle ja ilmentämään Jumalan kunniaa. Maapallon ilmasto ei muodosta poikkeusta. Viimeaikaisessa globaalissa lämpenemisessä on kyse yhdestä niistä monista luonnollisista lämpenemisen ja viilenemisen kiertokulun tapaisesta vaihtelusta, josta myös maapallon geologinen historia todistaa…”
”Mitä me kiellämme: 1. Me kiellämme sen, että Maa ja sen ekosysteemit olisivat hauraita ja epävakaita sattuman tuotoksia. Kiellämme erityisesti sen, että maapallon ilmastosysteemi olisi altis vaarallisille muutoksille vähäpätöisen pienten ilmakehän kemiassa tapahtuneiden muutosten takia. Viimeaikainen lämpeneminen ei ole ollut sen paremmin epänormaalin suurta kuin epänormaalin nopeaakaan. Ei ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että ihmisen vaikutus kasvihuonekaasuihin aiheuttaisi vaarallista globaalia lämpenemistä…”
Ensi keskiviikkona alkavassa suurkokouksessa YK ja sen jäsenvaltiot yrittävät ”pelastaa maapallon” ja vähentää köyhyyttä sekä samalla edistää taloudellista kasvua niin kutsutun ”vihreän talouden” reunaehdoin. Kokoukseen saapuu valtioiden johtajia – Suomestakin ministereitä pääministeri Jyrki Kataisen johdolla – sekä yritysten ja järjestöjen edustajia. Merkille pantavaa on, että tämän YK-kokouksen valmistelevan paneelin puheenjohtajana on toiminut entinen presidenttimme Tarja Halonen.
Kokouksen tarkoituksena on sopia entistä tiukemmista säännöistä, rajoituksista ja velvoitteista, joilla YK:n jäsenvaltiot pakotetaan yhä pidemmälle menevämpään taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen ylikansalliseen kontrolliin. Tämä tapahtuu jatkamalla jo Rion vuoden 1992 ympäristökokouksessa hyväksytyn niin kutsutunAgenda 21:n ohjelmaa ja asialistan täytäntöönpanoa.
Agenda 21 (www.un.org/esa/dsd/agenda21/) edustaa avointa pyrkimystä maailmanhallituksen ohjaamaan ekososialistiseen totalitarismiin. ”Kestävään kehitykseen” katsotaan päästävän muun muassa määräämällä yksityinen maanomistus sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta aiheuttavaksi ongelmaksi, rajoittamalla radikaalisti energiankulutusta, kaikenlaista vapaata taloudellista yritystoimintaa raskaasti verottamalla, koulujen opetuksen sisältöä kontrolloimalla ja väestönkasvua pienentämällä abortein ja perheiden korkeimman sallitun lapsiluvun määräämisellä.
Agenda 21:n tulevaisuuskuva on käytännössä se, että kukaan ei saa ostaa eikä myydä, jollei tämä toiminta tapahdu globalistisen keskusjohtoisen ”vihreän talouden” nimiin vannomalla, sen velvoitteisiin vakaasti uskomalla sekä näiden mukaan toimimalla. Agenda 21 piirtää selkeästi eteemme Ilmestyskirjan luvun 13 maisemat. Tänään, tässä ja nyt.
Kaiken tämän keskeisenä innoittajana on James Lovelockin 1980-luvun alkupuolella kirjoissaan kuten Gaia. A New Look at Life on Earth lanseeraama biosentristinen Gaia-uskonto, joka haastaa ohjelmallisesti erityisesti kristinuskon ja juutalais-kristillisen maailmankatsomuksen yleensä. Gaia-uskonnon mukaan maapallo on elävä organismi, jonka ihminen kuitenkin uhkaa sairastuttaa ja tuhota lopullisesti. Biosentrismin mukaan kaikki elämä on keskinäisriippuvaa, eikä ihmiselämä ole muita elämänmuotoja arvokkaampaa. Päinvastoin, ihminen on nyt ongelma. Vihreillä on kuitenkin tarjota tehokkaita ratkaisuja aborteista ja eutanasiasta alkaen.
Mutta YK:n edistämän Agenda 21:n ekososialistinen vihreä evankeliumi on valheellista väärää profetiaa. Vihreiden ihmisvihamielinen ja antikristillinen ohjelma on valhetta, koska se perustuu epätotuudelle. YK:n vihreän totalitaarinen ekososialismi pyritään pakottamaan maailman kansakuntien kurkuista alas vetoamalla globaaliin välttämättömyyteen: ilmasto lämpenee vaarallisesti, koska ihminen lisää toiminnallaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Tämän tähden ihminen ja hänen taloudellinen toimintansa muodostavat suurimman uhan maapallolle ja muulle biosfäärille. Mutta tämä väite ei pidä paikkaansa.
Kaikesta punavihreän ekososialistisesta propagandasta huolimatta tosiasia on se, että tiedeyhteisön keskuudessa ei vallitse konsensusta oletetun ilmastonlämpenemisen syistä eikä varsinkaan siitä, että ihmisen toiminnasta aiheutuva hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä olisi syy lämpenemiselle.
Kannattaa jälleen palauttaa mieleen se, että tuhannet ja kymmenettuhannet tiedemiehet ovat viime vuosien aikana allekirjoittaneet esimerkiksi Rion vuoden 1992 ympäristökokouksen uskomuksia arvostelleen The Heidelberg Appeal -dokumentin (www.eike-klima-energie.eu/uploads/media/theheidelberg_Appeal.pdf), The Oregon Petition -vetoomuksen (www.petitionproject.org/) ja The Leipzig Declaration on Global Climate Change -dokumentin (www.nrwa.org/benefits/whitepapers/2010_Update/Appendix%20A%20Leipzig%20Declaration%20-%20Final.pdf) vuosilta 1996 ja 2005.
Mutta eivätkö tällaiset ”ilmastoskeptikot” ja globaalin ihmisperäisen ilmastonlämpenemisen kieltäjät eli ”denialistit” ole vain öljyteollisuuden maksamia sätkynukkeja, jotka lausuvat sen, mitä rahoittaja käskee? Tuskin, koska jos tämä asia olisi kiinni vain rahasta, kenenkään ei kannattaisi olla ilmastoskeptikko. Globaaliin lämpenemiseen uskovilla on tukenaan ja velvoitteenaan yli tuhatkertainen valtiollinen lobbausrahoitus, joka erittäin tehokkaasti sanelee sen, millainen ”objektiivisesti vertaisarvioidun tieteellisen totuuden” tulee tässä erittäin poliittisesti värittyneessä asiassa olla. Tällaista tutkainta vastaan ei niin vain potkitakaan.
Esimerkiksi USA:n hallinto – jossa ekososialisteilla on ollut ja on erittäin vahva asema – on antanut vuoden 1989 jälkeen lähes 80 miljardia julkista verodollaria ilmastonmuutoksen tutkimiseen ihmisperäisen lämpenemisen uskomuksesta käsin ja oletetun lämpenemisen torjunnalle omistautuneille tahoille, kun taas esimerkiksi öljy-yhtiö ExxonMobil on rahoittanut ilmastoskeptikoita 23 miljoonalla yksityisellä dollarilla. Rahoituksen mittakaavaero on silmiinpistävän suuri.
Mutta miljardilobbaus ei takaa tieteellistä totuutta eikä edes todellista konsensusta.
Ilmastonmuutoskeskustelun tieteellisistä, taloudellisista ja muista ideologisista ulottuvuuksista selville päästäkseen kannattaa muun muassa käydä läpi aineistoa, jota löytyy Ilmastofoorumin sivuilta (www.ilmastofoorumi.fi). Lukemisen arvoisia ovat etenkin Ilmastoskeptikon käsikirja I ja II(www.ilmastofoorumi.fi/ilmastonmuutos/ilmastoskeptikon-kasikirja/).
Kristillisen ja raamatullisen uskon näkökulman tähän aiheeseen tarjoaa erittäin selkeästi tohtori E. Calvin Beisnerin sekä esimerkiksi James Dobsonin ja R. C. Sproulin edustama Cornwall Alliance (www.cornwallalliance.org/), jonka An Evangelical Declaration on Global Warming -julkilausuma toteaa muun muassa näin:
”Mitä me uskomme: 1. Me uskomme, että Maa ja sen ekosysteemit – jotka Jumalan älykäs suunnittelu ja ääretön voima on luonut ja joita pitää yllä Jumalan uskollinen kaitselmus – ovat kestäviä, uusiutuvia, itseään sääteleviä ja itseään korjaavia sekä hämmästyttävän soveliaita ihmisen kukoistukselle ja ilmentämään Jumalan kunniaa. Maapallon ilmasto ei muodosta poikkeusta. Viimeaikaisessa globaalissa lämpenemisessä on kyse yhdestä niistä monista luonnollisista lämpenemisen ja viilenemisen kiertokulun tapaisesta vaihtelusta, josta myös maapallon geologinen historia todistaa…”
”Mitä me kiellämme: 1. Me kiellämme sen, että Maa ja sen ekosysteemit olisivat hauraita ja epävakaita sattuman tuotoksia. Kiellämme erityisesti sen, että maapallon ilmastosysteemi olisi altis vaarallisille muutoksille vähäpätöisen pienten ilmakehän kemiassa tapahtuneiden muutosten takia. Viimeaikainen lämpeneminen ei ole ollut sen paremmin epänormaalin suurta kuin epänormaalin nopeaakaan. Ei ole olemassa vakuuttavaa tieteellistä todistusaineistoa sen puolesta, että ihmisen vaikutus kasvihuonekaasuihin aiheuttaisi vaarallista globaalia lämpenemistä…”
Juha Ahvio
|
17.06.2012
Kommentit